Kun Suomi taisteli, valtio piti tiedotusvälineet talutushihnassaan. Voittoja suurenneltiin, tappioita vähäteltiin. Miksi näitä oppeja sovelletaan vain sota-aikana?
Propaganda-sanalla on ikävä kaiku, syystäkin. Saattaisipa joku sanoa, että sodan aikana se korvaa sujuvasti sanan vale. Jos kuitenkin leikataan selvät liioittelut ja keksityt tarinat pois, jäljelle jää hyvien puolien korostaminen ja huonojen jättäminen vähemmälle huomiolle.
Ihminen on maineensa vanki – hyvässä ja pahassa. Käyttäydymme sillä tavalla kuin meidän odotetaan käyttäytyvän. Marco Bjurström on julkisuudessa aina hyväntuulinen, Jari Sarasvuo käyttäytyy spontaanisti esimerkiksi palkkaamalla tuntemattoman ihmisen suorassa TV-lähetyksessä.
Vankeus pätee siis ihan jokaisen kohdalla, mutta pahaksi tilanne muuttuu, jos maine on huono.
Jos nuorukainen on saanut kaveriporukassa kovan ryyppymiehen leiman, hän ei yksinkertaisesti voi olla lauantai-iltana selvin päin. Jos toisen tiedetään joskus kähveltäneen auton, hän tekee sen uudestaan, kun joku vähänkään vihjaa siihen suuntaan.
Kyllä, liioittelin nyt hieman. Totta kai jokainen meistä pystyy irtautumaan huonosta maineesta, mutta yksinään se on TODELLA vaikeaa.
Vaikka maine siis onkin se, mitä muut ajattelevat sinusta tai minusta, eniten se vaikuttaakin meihin itseemme. Siksi se, mitä kuulemme muiden ajattelevan meistä, vaikuttaa käyttäytymiseemme. Nyt tullaan propagandan ytimeen.
Kun tiedotusvälineet hehkuttivat suomalaista korpisoturia, taisteluvoittoja ja kotirintaman järkähtämätöntä kestävyyttä, ne samalla kasvattivat korpisoturin taisteluhalua ja kotirintaman ponnisteluja. Molemmilla tahoilla haluttiin olla maineensa veroisia ja yhtä hyviä kuin muutkin.
Siksi toivotan tervetulleeksi jokaisen tiedotteen, jossa kerrotaan, kuinka hyvin me suomalaiset autoilijat käyttäydymme liikenteessä. Varsinkin kun se on totta.
Ylivoimainen enemmistö meistä pysähtyy kiltisti punaisiin valoihin. Me käytämme vilkkua kääntyessämme, väistämme pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, päästämme sivukadulta kääntymässä olevan eteemme jonoon.
Haluaisin kovasti nähdä tällaista tiedottamista lisääkin, sillä se tekee minusta paremman autoilijan. Olen tarkempi liikennevaloissa, jalankulkijoiden väistämisessä ja tilan antamisessa, koska olen lukenut lehdestä, että suomalaiset autoilijat ovat kohteliaita.
Kun luen, että harva autoilija päästää suojatielle astumassa olevan jalankulkijan kadun yli, mietin seuraavalla kerralla siinä tilanteessa, että eivät muutkaan päästä. Sellaisia me nyt vain ollaan, me suomalaiset autoilijat.
Sama maineen vankeus pätee myös osto- ja myyntitilanteessa. Ostaja voi sanoa, että: ”Minä ostan aina teiltä, kun te olette niin rehellisiä ja teillä huoltopuoli sujuu aina niin hyvin.” Ja kas, palvelu paranee ja huoltokin pelaa seuraavalla kerralla.
Myyjä taas sijoittaa puheissaan asiakasehdokkaan jo ostaneiden älykkäiden ja osaavien ihmisten joukkoon. Hän tekee tuotteestaan laatutietoisten valinnan.
Maalaisjärkinen käsitys maineesta kulkee teoista maineeseen; propagandassa luodaan maine, joka johtaa tekoihin.
Valistajat, ryhtykäämme joukolla propagandisteiksi.
« Jääräpää | Soittakaa mulle »