Minulle puhuminen on ollut aina paljon helpompaa kuin kirjoittaminen. Tätä vahvistivat myös tehokkaasti äidinkielenopettajani jokaisessa käymässäni koulussa. Ainekirjoitus oli aina yhtä tuskaa ja hammasten kiristystä.
Kirjoittamisen makuun pääsin vuosia koulun päättymisen jälkeen. Aluksi kirjoittelin tiedotteita bändien rundeista ja tulevista levyistä ohjelmatoimiston nettisivuille.
Koulutusmateriaaleja sekä erilaisia raportteja olen sittemmin rustaillut sadoittain, ja luonnollisesti sähköposti toi kirjoittamisen taas mukaan arkipäivään.
Ei kirjoittaminen minulle edelleenkään helppoa ole, mutta helpompaa kuin ennen, kun olen vain tiputtanut apinan pois harteiltani.
Kirjoitusvirheitä, vääriä sanajärjestyksiä, tappavia lauserakenteita, kaikkea mahdollista onnistun ruudulle räpeltämään. Onnekseni minulla on yhtiökumppani, jolla tämä asia on paremmin hallussa. Nykyään hän toimii äidinkielenopettajanani.
Blogin tarkoitus on jakaa omia mielenkiinnon ja ajatuksenjuoksun helmiä. Tarkoitus on saada ihmiset keskustelemaan ja kommentoimaan. Kirjoitustaito ei ole siinä päällimmäinen asia.
Uskon blogien voimaan bisneksen kehittäjänä ja oikeanlaisen kohderyhmän löytäjänä.
Blogin hyödyistä ja haitoista saa aikaan myös tiukkoja keskusteluja. Usein kuitenkin vahvin vasta-argumentti on: “Emmä osaa.”
Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa blogia, kaikkien ei tarvitse koluta Twitteriä tai Facebookia. Tee sitä, mistä pidät eniten, äläkä unohda yritystoimintasi perusajatusta. Jos kuitenkin haluat tavoittaa ihmisiä jakamatta rahaa erilaisiin medioihin, kirjoita aktiivisesti blogia.
Kirjoittaminen voi olla myös terapeuttista. Ainakin minulle se on myös yksi tapa lisää vuodattaa sisältä kumpuavia ideoita ja ajatuksia.
Blogi on ainaski mun juttu.
« Nukkuva papukaija ja muita valheita | Ilman tavoitteita taivaaseen? »