Nyt lienee jo kulunut tarpeeksi aikaa Leijonien masentavasta MM-kisaretkestä, jotta voi puhua hieman lätkästä. Erityisesti erien aluista, erien lopuista ja maalien jälkeisistä vaihdoista.
Puhua täytyy myös Mertarannasta rakkaimmasta. Koko Suomen Antero taitaa nykyään olla monelle ainoa syy katsoa MM-kiekkoa. Antsan (vai Anzan?) tunteikkaat selostukset tekevät Suomi-Tanska -pelistäkin elämää suuremman spektaakkelin.
Samalla Mertaranta tulee paljastaneeksi jotakin hyvin perustavaa suomalaisesta luonteesta.
Antero pelkää kuollakseen, että suomalaiset mokaavat.
Kun vastustaja saa vähänkin kiekkoa sinivalkoisten päätyyn, alkaa selostajasetä voivotella ja maalailla piruja kaukalon laitaan.
“Kun ei nyt vain taas…”, “Niinhän siinä taas on käydä, että…”, “Älkää nyt herran jestas päästäkö kaveria kiertämään…”.
Pelasin itse jääkiekkoa nuorena poikana, ja jo silloin minulle iskostui päähän fakta erien alkujen ja loppujen sekä maalien jälkeisten vaihtojen vaarallisuudesta. Niiden aikana tuli usein maaleja.
Samaa laulua ovat laulaneet TV-otteluiden kommentaattorit kautta vuosikymmenten. Anteroa kuunnellessani tajusin, miten outo nuotti laulussa on.
Suomessa on puhuttu aina siitä, kuinka nuo tärkeät hetket pelissä pitää ottaa tarkasti, ettei vain omissa soi. Mennään siis pelon kautta.
En usko, että Leijonien pukukopissa puhutaan tähän tyyliin. Mutta kun koko kansa pelkää, se ei voi olla vaikuttamatta tulevien Leijonien ajatusmaailmaan.
Kun he aikanaan ovat olympiafinaalissa Ruotsia vastaan, valtavien paineiden alla, kuinka helposti he turvautuvatkaan siihen, mitä ovat oppineet jo poikasina. Nyt ei saa mokata.
Sen sijaan, että tauolla päätettäisiin täräyttää seuraavan erän alkuun heti maali, kun vastustaja vielä kiristelee luistimensa nauhoja, mietitään, mitä kaikkia virheitä saattaakaan erän alussa tulla.
Ei ole voittajan ajattelua sellainen.
Kansainvälisessä kaupassa suomalaisia on myös valmennettu pelottelemalla. Älä tee näin tai noin, että et vain loukkaa isäntiä.
Surkuhupaisin oli joskus 1990-luvulla julkaistu kirja, jossa kiellettiin ehdottomasti viemästä ulkomaisia liikekumppaneita saunaan tai tarjoamasta mämmiä, saati mustaa makkaraa.
Toisaalta kirjassa käskettiin maistaa ja kokeilla kohteliaasti kaikkia perinneherkkuja ja -tapoja, joita ulkomailla tulee vastaan.
Koira haistaa pelon, mutta kyllä sen vaistoaa ihminenkin. Jos liikemies tai -nainen pelkää jatkuvasti mokaavansa, vastapuoli huomaa pelon. Pelko voidaan tulkita monella tavalla, mutta harva pitää sitä positiivisena asiana.
Jos huomaat neuvottelukumppanisi olevan varuillaan, epäilet häntä kenties petoksesta. Tai sitten saatat miettiä, että hän ei ole tehtäviensä tasalla. Kenties arvelet olevasi vahvoilla ja voivasi kyykyttää häntä kaupanteossa.
Pelko lamauttaa urheilijan ja tuottaa huonoimman pelin turnauksen tärkeimmässä ottelussa. Itseluottamus tuottaa 3-2 voiton.
Ennen MM-kisojen USA-ottelua jääkiekkoileva ja jalkapalloileva sukulaispoikani, 10v, kutsui minut liittymään Facebook-ryhmään “Suomelle käy aina näin:Peltonen, Koivu, Selänne Forsberg maali mutta miksi?”.
En liittynyt.
« Ongelma on ongelma, ei haaste | Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu »