Tällä kerralla TuplaTurinoissa mietitään, pitäisikö nuorille puhua totta paskaduuneista, ihaillaan pinkeintä messuosastoa ja pohditaan Tammerkosken yrittäjien salabilekutsun tahallisuutta.
Näillä Turinoilla on mittaa 16 minuuttia.
Kuuntele alta.
TuplaTurinat – paskaduunin paluu, pinkein messuosasto ja salabileet
Oma omintakeinen mainokseni oli kerran sellainen, jossa sai edun tilaamalla päivämäärään X mennessä. Inhottava puoli oli vain se, että päivämäärä oli jo mennyt kun ”uhri” availi kirjekuorta.
No sain ihan mukavasti puheluita joissa vaadittiin etua, koska vasta nyt tuli kirjekkin…
No joku voi ajatella, että voi kuinka röyhkeää, mutta kaikkien miellyttäminen ei tässä maailmassa taida onnistua millään tavalla..
Nyt on pakko ”ranttaa” vähän kanssa. Toivon, että tää audiopätkä oli trolli…
Ensinnäkin, miten mitataan duunin arvo? Esität tossa, että arvokkaammasta duunista maksetaan enemmän palkkaa. Siis anteeks mitä? Jos tällä logiikalla arvotetaan työtä, niin jonkun hyväpalkkaisen pilipali-konsultin työ on arvokkaampaa kuin vaikka henkilön, joka pelastaa ihmishenkiä. Tai Elopin työ oli vuonna 2012 noin 111 kertaa ”arvokkaampaa” kuin esimerkiksi lääkärin työ. Juu okei. Eli palkan määrä kertoo automaattisesti työn arvon.
Sitten. Miks tietyt työt on vähemmän arvokkaampia ku toiset työt? ”On niin paljon isompi joukko ihmisiä, jotka pystyy tekemään työn A, kun työn B. Niin silloin työ A on vähempi arvoista kun työ B”. Hirveen moni ei jaksa esimerkiksi tehdä teollisuusmattopesulassa työtä, koska se on fyysisesti niin raskasta, eli ne eivät pysty siihen. Palkka on kuitenkin surkea. Tolla sun logiikalla tässä työssä pitäisi sitten olla erittäin korkea arvo, vaikka siitä yllättäen maksetaankin todella vähän.
Ja sitten! Jotkut työt tuottavat enemmän jotain lisäarvoa kuin joku toinen työ! Siis come oooon, miten mitataan työn arvo? Voiko työn arvot olla yhteismitallisia? Mitä on edes työn tuottama arvo? Miten perustelet jotenkin järkevästi, että tämä työ tuottaa enemmän arvoa kuin tuo toinen työ, koska kysymys on lopulta subjektiivisista tulkinnoista?
Tälläsillä yksinkertasuuksilla sä sitten arvotat ihmisten töitä. Opettaisitko omalle lapselles, että ”katopa tuossa toi kassatäti tekee arvoltaan vähempi arvoista työtä kuin tuo kassalla vieraileva pukumies. Työn tekemisellä on arvo, mutta toisten työ on nyt vaan arvokkaampaa kuin toisten. Tässä hieman yhteiskunnan hierarkiaa. Tuo vanhempi nainen on varmaan tehnyt koko ikänsä vähempi arvoista työtä. Näin tuo pukumies tuottaa yhteiskunnalle enemmän arvoa!”
Ja edelleen! Pitäis varmaan ymmärtää, että se mitä työstä maksetaan riippuu erittäin monesta asiasta kuten: työehtosopimuksesta, alasta ja sen rakenteesta, työvoiman saatavuudesta ja ammattitaidosta, kysynnästä ja tarjonnasta, työnantajasta jne. Tämä niin sanottu ”työn arvo” tuskin näkyy palkassa erityisen paljon. Palkka määräytyy siis työmarkkinoiden monimutkaisessa prosessissa.
Joten miten te voitte markkinoinnin parissa työskentelevinä esittää tällaista ja heitellä jotain yksinkertaisuuksia palkan ja arvon korrelaatiosta? Tän toisen kaverin ei olisi pitänyt ostaa näitä väitteitä vaan sanoa, että ”hei, toi sun juttus on täyttä skeidaa. Me ei voida laittaa tällästä meiän nettisivulle. Me näytetään typeriltä. Mitä tällänen VIESTITTÄÄ meistä MARKKINOINNIN ammattilaisina?”
Cheers!
Hei Matti, ja kiitos kommentista!
Tietenkään raha ei yksin määrittele tietyn työn arvoa ja olen pahoillani tuosta yleistyksestä. Se ei ollut tarkoitukseni.
Täytyy erottaa kaksi asiaa toisistaan. Työn arvo ja ihmisarvo.
Ihmisarvo on kiistämätön ja jokaiselle kuuluva arvo. Ihmisen tekemä työ ei määrittele hänen ihmisarvoaan. Arvostan kovasti vaimoani, joka työskentelee kirjakaupan myyjänä. Arvostan myös ystävääni, joka on lennonjohtaja. Arvostan heitä siksi ketä he ovat, en siksi mitä he tekevät työkseen.
Fakta kuitenkin on se, että on olemassa varsin pieni joukko ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan lennonjohtajina, mutta varsin iso joukko ihmisiä, jotka pystyvät tekemään töitä kirjakaupan myyjänä. Lennonjohtajan työssä vastuu on lisäksi melkoinen. Siksi on täysin ymmärrettävää, että lennonjohtaja tienaa pari-kolme kertaa enemmän kuin kirjakaupan myyjä. Työehtosopimuksen määrittelevät luonnollisesti palkkojen yleistason, mutta mitä vähemmän potentiaalisia työntekijöitä, sitä vahvempi asema työntekijöillä on neuvottelutilanteessa.
Kuten tuossa turinoissa totesinkin, työn tekeminen itsessään on arvokasta. Tärkeintä on, että tekee työtä ja tämä pitäisi mielestäni viestiä myös sille nuorelle sukupolvelle, josta yhteiskunnassamme ollaan nyt niin kovasti huolissaan.
Mielestäni työ ei ole itseisarvo. 1800-luvulla visioitiin, että tulevaisuudessa koneet tekisivät työt ja ihmiset saisivat keskittyä itsensä kehittämiseen taiteeseen, urheiluun ja ihan mihin vaan.
Valitettavasti tämä visio ei ole toteutunut. Työssä käynti on kuitenkin ihan ok tapa maksaa asuntolaina ja lasten viulutunnit. Kuluttajat osoittavat surkeissa oloissa tehtyjä halpatuotteita suosimalla, että he kunnioittavat alhaista hintaa enemmän kuin työntekoa.
Muttamutta… tämä on liian pitkä keskustelunaihe yhteen blogipostaukseen – ei sillä ettei siitä voisi jauhaa. Lopuksi: tuo ”faktahan on se, että” on hieman rasittava retorinen maneeri, jonka perään kuulee melkein aina mielipiteen, ei faktan. Sitä kannattaa viljellä kohtuudella.
Turisemisiin!
Kiitos kommentista toinen Matti.
Minusta työ on arvo. Siis se, että ihminen käyttää ainakin osan ajastaan johonkin rakentavaan tekemiseen. Tässä katsannossa työ on yhtä hyvin viemärin puhdistusta kuin sinfonian säveltämistä.
Yritetään rajoittaa faktailua…