Palautteen antaminen ja saaminen on vaikea laji. Rakentavan ja asioita eteenpäin vievän palautteen tulisi olla mietittyä ja oikein tarjoiltua. Vastaanottopuolella täytyy myös osata omat pelisäännöt.
Negatiivinen palaute aiheuttaa meille aina myös tunnekuohun, joka saa kehossa aikaan pulssin kohoamista, adrenaliinin eritystä, kasvojen punotusta ja rinnassa tuntuvaa ihmeellistä puristusta. Saman reaktion voit tuntea vaikka liikenteessä, kun toinen antaa sinulle palautetta valoilla, äänimerkillä tai ohittamalla keskari pystyssä.
Asiakkaalta saattaa putkahtaa sähköpostiin viesti, jota ei välttämättä ole tarkoitettu muotoon, jossa vastaanottaja sen lukee. Sosiaalisessa mediassa palautteita tulee jatkuvasti.
Bloggaajat ovat palautteiden kerjääjien multihuipentuma.
Kyllä, kutakuinkin jokainen bloggaaja kirjoittaa saadakseen aikaan reaktioita. Kirjoittaja haluaa saada ihmiset tuntemaan, ajattelemaan, olemaan toista mieltä, kommentoimaan ja osallistumaan.
Maailma olisi ihana paikka, jos kaikki vaan jatkuvasti tykkäisivät kaikesta – vai olisiko? Bloggaaja, joka tuottaa materiaalia verkkoon, saa ympärilleen jossakin vaiheessa tykkääjien ja vihaajien ringin.
Ne, jotka eivät blogistasi pidä, antavat palautetta kärjistäen, lukemalla rivienvälejä ja joskus jopa ihan aiheetta. Useimmiten kuitenkin ihan aiheesta, joka oikein vastaanotettuna vie omaa ajatteluasi ja ilmaisuasi eteenpäin.
Verkon luoman maailman turvin palautteen antaminen on helppoa. Näppäimistölle voi sylkäistä mitä tahansa, positiivista tai negatiivista ja kaiken voi tehdä nimimerkillä. Palautteen saajan tunteita ei tarvitse miettiä, kun oma nimi ei tuhraannu loanheiton seurauksena.
Mitä tehdä negatiiviselle palautteelle?
Ensimmäinen asia on unohtaa tai laittaa asia hetkeksi pois näkyvistä. En tarkoita sitä, että asia pitäisi lakaista maton alle – sillä ne eivät korjaannu. Pitäisi hetkeksi malttaa mielensä, analysoida lukemansa ja miettiä, onko palautteessa perää.
Parhaansa mukaan pitäisi välttää tunnekuohua, joka reaktiona on täysin luonnollinen, mutta joka saa sinut taatusti pois raiteilta. Tunnekuohu saattaa pistää päiväsi kokonaan uuteen puuhun. Mistään ei tule mitään.
Rauhoitu, lue, analysoi ja kirjoita vastauksesi maltilla.
Joskus kannattaa miettiä, vastaako nimimerkin takaa tuleville negatiivisille kuranheitoille ollenkaan. Minä suosittelen, että kiität palautteesta ja toivotat hyvää kesänjatkoa. Siis huomioi palaute, kiitä ja jatka eteenpäin.
Joskus ihmiset vain purkavat omaa pahaa oloaan, mielenterveyttään ja ongelmiaan keskustelupalstoille. Älä sinä hyppää tähän mukaan. Anna olla, ohita.
Samaa taktiikkaa kannattaa muuten käyttää myös ihan oikeassa elämässä. Vaikka tiedät olevasi oikeassa, auttaako sen kertominen ja oman paremmuutensa pönkittäminen mitään? Eli suomeksi, onko sitä vastapuolta aina pakko kyykyttää sillä tiedolla, että olet oikeassa?
Tässä vielä tipsit bloggaajille pähkinänkuoressa:
- Älä provosoidu
- Vältä turhia tunnekuohuja, jotka suistavat sinut radalta
- Älä turhaan väittele
- Huomioi, kiitä, jatka eteenpäin
- Osaamista ei tarvitse osoittaa kyykyttämällä.