Vietin pari päivää Helsingissä valmentamassa. Keskiviikkona hilpaisin yksin lounaalle Uudenmaankadulla sijaitsevaan Ysibaariin. Heti ovelta minut toivottivat tervetulleiksi rouhea sisusta ja mielettömät ruoantuoksut.
Kassalla minut taasen otti vastaan pari kaksikymppistä naisenalkua. Tai eivät he ottaneet vastaan. Ei tullut tervehdystä, tuli vain nyökkäys ja toinen nyökkäys osoittaakseen ruokalistojen sijainnin.
Tilasin ja maksoin, ilman ohjeistusta päättelin ruokajuomien sijainnin ja siirryin istumapaikan etsintään.
Tupa oli täynnä hipstereitä, mainostoimistojen siistien visujen duunaajia, insinööritoimistojen osaajia ja muutama espanjaa pamlaava nuori.
Sain lounaaksi ehkä parasta pastaa, sitten 90-luvun Italian-reissun jälkeen.
Ainoa, mikä tässä paikassa minua ihmetytti, oli tyly palvelu.
Palasin valmennettavien pariin, ja kerroin heti tietysti kokemuksestani. Olinhan aamun saarnannut ihmisten kohtaamisesta, huomioimisesta ja käytöstapojen tärkeydestä.
Yllätyin, kun minulle kerrottiin, että Helsingissä useissa paikoissa kuuluu vähän niin kuin paikan tyyliin, että palvelu on tylyä.
Maalaispoikana seisoin suu auki. Kelaa, tyly on coolii, tuli heti mieleeni.
Missä ovat ihmisten arvot? Miksi asiakasta, joka maksaa palkkasi, ravintolasi toimeentulon, pitää kohdella kuin ilmaa? Mihin tämä yhteiskunta on oikein menossa? Mitä hienoa on huonossa palvelussa?
Mietin, että kestänkö seuraavallakin kerralla huonon palvelun ja syön herkullista pastaa vai etsinkö toisen lounaspaikan. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
« Kenen ennakkoluuloilla on merkitystä | Elämys on pienestä kiinni »