Facebookin Ystäväyrittäjyys-ryhmässä virisi jälleen keskustelu yhteistyöstä ja toisten ystäväyrittäjien suosittelusta. Samanlaisia keskusteluja käydään usein myös kahvipöydissä, yleensä tuloksetta.
Pitkästä aikaa jonkun avatessa konkreettisen yhteistyöehdotuksen hyppäsin itsekin mukaan kuin kukko kanalaan. Lupasin heti kaikille suosittelijoille mahtavat provisiot.
Seuratessani ketjua heräsin tahtomattani jälleen todellisuuteen. Minne tämäkin keskustelu johtaisi? Ei mihinkään. Miksi?
Verkosto ei rakennu niin, että kaikki tyrkyttävät vain omiaan. Verkosto ei myöskään rakennu niin, että kerro sinä minulle kaikki asiakkaasi, niin sitten minäkin kerron; vain rusinat pullasta. Verkosto ei myöskään ikinä toimi niin, että suosittele, niin minä suosittelen sitten joskus.
Verkosto voi toimia kahdella tavalla:
1. Jokaisesta suosituksesta maksetaan ennakkoon sovittu provisio, jolloin kumpikaan ei jää kiitollisuudenvelkaan.
2. Jokaisen verkostoa rakentavan yrittäjän pitää kääntää näkökulma niin, että miettii ensiksi, miten minä voisin ”lihottaa” omaa tarjontaani omille asiakkailleni muiden yrittäjien avulla. Siis oman asiakkaan etu edellä.
Esimerkkinä jälleen kerran kukkakauppias, jonka verkosto voisi olla vaikka valokuvaaja, pitopalveluyrittäjä, hääautovuokraaja, kultasepänliike, hääpaikat, hääsuunnittelijat, pukuvuokraamot ja niin edelleen. Jokainen aktiivisesti tarjoaa (= kyselee, onko asiakkaalla jo kaikki tarvittava, ja suosittelee) muiden palveluita verkostostaan. Näin asiakas saa palveluita valmiiksi mietittynä yhdestä paikasta = asiakas saa parempaa palvelua.
Pessimistit miettivät ensimmäisenä tietysti sitä, mikä voi mennä vikaan. Onko suositeltava kumppani luotettava? Toimittaako hän lupaamansa ja tekeekö sen ajoissa? Maksaako hän provision ajallaan ja siitä summasta, mikä on sovittu? Kaikki nämä ovat normaaleja bisnekseen liittyviä riskejä. Välillä niitä on vaan otettava. Kaikki on kuitenkin sovittavissa, ja kaikesta kannattaa tehdä kirjallinen sopimus.
Käytännössä usein myös törmää siihen, että yrittäjät pelkäävät provisioiden maksamista. Lasketaan vain sitä, paljonko siitä yhdestä kaupasta saa itse rahaa, ei sitä, mitä yhteistyö tuottaa pitkällä aikavälillä. Ei myöskään nähdä sitä, että tuottavinta markkinointia on maksaa provisio syntyneistä kaupoista eikä laittaa rahaa Aamulehteen ja toivoa jotakin syntyvän.
Provision täytyy olla myös houkutteleva. Jos joku tekee työn puolestasi, tingi hiukan omasta katteestasi.
Etsi siis sopivia kumppaneita, joiden avulla voit tarjota omille asiakkaillesi parempaa palvelua. Ole ennakkoluuloton, tee tarkat sopimukset, ja maksa jokaisesta suosittelusta reilu provisio.
« Messumyyjän 7 kuolemansyntiä | **tun puhelinmyyjä! »
Olen jokseenkin eri mieltä verkostoitumisesta.
Hyvää ja antoisaa verkoistoitumista voi olla olemassa, mutta se vaatii pitkäjänteisen työn. Luottamus ei tule helpolla.
Kuuden vuoden verkostoitumis-/yhteistyö on on tuonut hyviä kokemuksia ja mahdollisuuksia kehittää palvelua. Vaikka omassa Vuokramies.com -verkostossamme on useita samanlaisia palveluita tarjoavia yrittäjiä, niin kilpailua tai kyräilyä toisia kohtaan ei silti ole. Päinvastoin: työkeikkoja, joiden suorittamisesta ei olla aivan varmoja ohjataan mielellään niille jotka ovat erikoistuneet kyseisiin töihin. Tai mahdollisesti pyydetään ammatti-ihminen opastamaan omalle keikalle. Myös puhelinkonsultaatiot menevät ristiin rastiin niitä tarvitseville.
Osassa tapauksessa voidaan puhua provisioista, mutta useimmiten palveluksen antamisesta seuraa itsellekin palvelus.
Hei Tuomo.
Kiitos kommentistasi.
Tutkin palveluasi ja minulle jäi epäselväksi onko kyseessä verkosto joka aktiivisesti välittää/suosittelee toisiaan, vai
ilmoituspalsta jolle on kerätty ammattilaisia yhteen?
Sillä on kuitenkin eroa onko kyseessä lista ihmisistä vai verkosto joka pyrkii parantamaan omaa tarjontaa muiden palveluilla.
Yhtä kaikki, jos verkostonne tuottaa töitä ja lisää kauppaa olette onnistuneet omassa työssänne.
Kyllä verkostoituminen voi perustua myös vapaaehtoiseen ja vuorottaiseen selänrapsutteluunkin, ilman sovittuja provikoitakin. Aikanaan pyöritin elämys firmaa, koko alan toiminta perustui hyvin vahvaan verkostoitumiseen. Jos tilasin joltain osapuolelta palveluita tuli sitä kautta myöhemmin itsellekin kauppaa. Mikäli toiminta osoittautui yksisuuntaiseksi se kuihtui monesti hyvin nopeasti.
Yksi esimerkki hallinnoidusta suosittelusta on amerikkalainen BNI . En ole ollut mukana kyseisessä toiminnassa mutta toteutimme aikanaan samalla toiminta idealla oman tip clubin.
Kiitos hyvästä blogista. Totta kai verkostoituminen ja suositukset voivat toimia ilman provikoita. Itse uskon, että provikat vain aiheuttaa ylimääräistä härvellystä ja ei todellisuudessa motivoi suosittelemaan muiden palveluita.
Kuten joku viisas sanoi: people do busines with people they know, like and trust. Luottamus varmasti on tärkein näistä kolmesta, kuten kaikesa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Omaan menestykseen voi vaikuttaa sillä, että omat tuotteet ovat erinomaisia ja sillä, että on muiden verkostonjäsenten mielessä ensimmäisenä, kun tarvitaan jotain asiantuntijaa. Peter Shankman antoi tähän “top of mind” asiaan hyvän neuvon. Joka päivä soitat vähintään yhdelle verkostosi jäsenelle ja kysyt kuulumisia, tai vaihtoehtoisesti menet paikalle juttelemaan pitsan kanssa. Et myy mitään vaan olet sosiaalinen.
Verkostoituminen on osallistumista ja mielenkiinnon ylläpitoa, joten siitä on hyvä aloittaa.