Näin minä tekisin, jos juuri nyt, kuraveden roiskuessa, olisin lounaskahvilayrittäjä ja padoistani riittäisi vielä muutamalle asiakkaalle lounasta tarjoiltavaksi.
Perustaisin Facebookiin yritykselleni profiilin, jonka otsikosta lähtien miettisin hakusanat kohdalleen.
Ottaisin tai otattaisin hyvät kuvat yrityksestäni ja tietenkin myös ruoka-annoksista.
Omassa profiilissani julkaisisin joka aamu sen päivän ruokalistan hintoineen. Näin jokainen potentiaalinen lounasruoan kuluttaja näkisi helposti omassa uutisvirrassaan, mitä lounaalla tänään tarjotaan.
Silloin tällöin heittäisin päivitykseen myös FB-tarjouksen, eli vaikkapa tietyllä ”avainsanalla” saa jotakin kivaa kaupanpäällistä tai sitten alennuksen.
Järjestäisin joka viikko äänestyksen, jossa jokainen halukas voi ilmoittaa oman mieliruokansa ja toiset voivat peukuttamalla päättää, mikä maistuisi. Eniten peukkuja saaneen ruoan tarjoilisin saman tai seuraavan viikon perjantaina.
Ruokalajin idean esilletuoja voisi luonnollisesti nauttia lounaansa ilmaiseksi ja voisi myös kutsua ystäviään nauttimaan juuri hänen lempiruokaansa.
Jotta uutisvirta ei olisi pelkkää ruokalistaa, voisin välillä ottaa annoksesta valokuvan, laittaa sen seinälle ja kertoa annoksen historiaa tai loistavan reseptin.
Seuraavaksi könyäisin kuntosalien temppukassille ja ottaisin käyttöön kertakortit. Vakiasiakas, tai tottakai myös harvemmin vieraileva ruokailija, voisi lunastaa itselleen kymmenen kerran kortin vaikkapa 70 eurolla.
Yksinkertainen leimakortti oikeuttaisi siis kymmeneen ateriaan, ja kortti olisi voimassa puoli vuotta. Silloin tällöin järjestäisin ravintolassani myös arpajaisia, joiden palkintona olisi näitä kortteja.
Näin minä tekisin, jos juuri nyt, kuraveden roiskuessa, olisin lounaskahvilayrittäjä ja padoistani riittäisi vielä muutamalle asiakkaalle lounasta tarjoiltavaksi. Mitä sinä tekisit?
« Markkinointi on uhkapeliä | Toivotitko juuri asiakkaallesi pikaista kuolemaa? »