Näin minä tekisin, jos juuri nyt, abiturienttien pulpetissa istumisen lähestyessä loppuaan, olisin kiinteistövälittäjä ja minulla olisi kiinteistöjä välitettävänä.
Valitsisin myytävänäni olevista kohteista yhden ja keskittyisin seuraavat päivät tai kenties kokonaisen viikon pelkästään tämän kohteen myyntiin. Tilaisin ammattilaisen ottamaan kohteesta kunnon kuvat ja mahdollisesti myös videota.
Seuraavassa lehti-ilmoituksessa mainostaisin ainoastaan tätä yhtä kohdetta. Ilmoitus olisi toki samankokoinen kuin aina ennenkin.
Käyttäisin tilan kertomalla tästä yhdestä kohteesta kokonaisen tarinan.
Kertoisin kohteesta niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Tätä yhtä kohdetta mainostaisin suoraan myös kaikille niille henkilöille, jotka ovat oman rekisterini mukaan kertoneet etsivänsä juuri tämän kaltaista kohdetta. En kuitenkaan lähettäisi heti massapostitusta, vaan soittaisin valikoidulle joukolle henkilökohtaisesti.
Myös nettisivuillani tämä kohde olisi pääosassa, vaikka toki kaikki muutkin kohteet sieltä löytyisivät. ”Viikon kohde” -linkki näkyisi kuitenkin jatkuvasti jokaiselle kävijälle.
Kohteen näytön rajaisin vain tietylle määrälle katsojia. Esimerkiksi viisi henkilöä perheineen ja heidän täytyisi tietenkin ilmoittautua etukäteen. Jo heidän ilmoittautuessaan varmistaisin sen, että kohde todella vastaa ainakin päällisin puolin heidän toiveitaan.
Samalla saisin tietää, mitkä asiat kohteessa kävijöitä eniten kiinnostaisivat. Siinä sivussa tulisin keränneeksi tietokantaa siitä, millaista asuntoa ihmiset ovat etsimässä, ja sopivan sattuessa kohdalle voisin sitä heille tarjota.
Niin, ja tämän lisäksi ottaisin yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin, jotka tilaavat lisätietoja kohteistani Etuoven tai Oikotien kautta ja niihin, jotka ovat käyneet näytössä, mutta eivät ole tehneet ostopäätöstä.
Mutta nuohan ovat jo nyt jokaisen välittäjän arkipäivää. Eivätkö olekin?
Näin minä tekisin, jos juuri nyt, abiturienttien pulpetissa istumisen lähestyessä loppuaan, olisin kiinteistövälittäjä ja minulla olisi kiinteistöjä välitettävänä.
« Kuka kaipaa kotikylän putiikkeja? | Unohda tykki-ideat »
Elikä kannattaa pienentää otosta ja yrittää myydä pienelle poppoolle,vaikka samalla vaivalla saa enemmän kävijöitä?
Eli kannattaa moninkertaistaa mainonnan kustannukset, vaikka asunnon myyntihinta ei nouse siihen kulutetun markkinointirahan suhteessa vaan vain kiinnostuksen mukaan. höpöhöpöä.
Kiitos, pekka, tästäkin kommentista.
Kun avaat sanomalehden asuntoliitteen, kuinka moni ilmoitus hyppää silmille? Ei yksikään. Kuinka monta huomaat edes jonkin verran tutkimalla? Et montaakaan. Koska kaikki ovat vain harmaata massaa tuo “samalla vaivalla saa enemmän kävijöitä” kääntyykin päälaelleen.
Jos ilmoituksen huomaa jokainen, kävijöitä on taatusti enemmän. Isompi ilmoitus myös myy asuntoa jo valmiiksi. Käynnille tulevat tietävät jo enemmän ja ovat siksi kiinnostuneempia. Samalla myös putoaa pois niitä, jotka nykyään liian niukkojen lähtötietojen ryydittäminä huomaavat vasta näytöllä, että ei ole meidän paikka tämä.
Kaikki myydään tarinoilla ja postimerkin kokoinen lehti-ilmoitus ei juuri tarinoita kerro.