Onko meillä vapaaehtoisilla merkitystä yhden nuoren elämään? Voiko yrittäjän positiivinen ja totuudenmukainen tarina muuttaa jonkun elämän? Jääkö vierailusta jälki?
Kuulun YES-kummi-verkostoon. Ei, se ei ole mikään salaseura, jolla on salaisia kädenpuristuksia tai kokoontumisia hämärissä looseissa. Kummit ovat eri alojen yrittäjiä, jotka ovat vapaaehtoisvoimin valmiita viemään yrittäjyyskasvatuksen sekä työelämän tietoa kouluihin ja oppilaitoksiin.
Kasvatus lähtee kotoa. Rakkautta, rajoja, oikean ja väärän opettamista, sosiaalisia taitoja, tietoja ja kokemuksia. Koulu antaa lisää kuorrutusta kakkuun, osittain samoja, toisaalta myös paljon tietoja ja taitoja, joita vanhemmat tuskin pystyisivät yksin antamaan.
Pystyvätkö opettajat antamaan ensimmäisen tai toisen asteen opiskelijoille riittävästi tietotaitoa tai kokemusta työ- tai yrityselämästä? Taatusti jonkin verran, mutta ei tarpeeksi.
Asiaan paneutuminen vaatii opettajilta paljon, muutenkin jatkuvan muuttuvan tiedon maailmassa urakka saattaa olla mahdoton. Tähänkin tarvitaan kummeja.
Uskon vahvasti, että meillä jokaisella aikuisella ja YES-kummilla on suuri vaikutus nuorten elämänasenteeseen. YES-kummit eivät yksin voi muuttaa koko maailmaa, mutta jos yksikin oppilas luennon jälkeen lähtee positiivisella ajatuksella eteenpäin, on voitto kotona. Pienistä puroista kasvaa iso virta.
Yrittäjyyskasvatus ei voi olla pelkkää yrittämisen ylistystä. Kertomusten täytyy olla todellisia – ei siloiteltuja satuja tai kaameita kauhutarinoita. Kaikista ei ole yrittäjiksi, ja kaikkien ei yrittäjiksi tarvitse ryhtyä. Yrittäjähenki on asenne, joka täytyisi tartuttaa kaikkiin, myös toisten palkkalistoilla työskenteleviin.
Yrittäjiä tarvitaan myös kertomaan nuorille työstä, työn tekemisestä ja sen hakemisesta, verkostoitumisesta ja asenteesta. Monien oppilaiden vanhemmilla saattaa olla edellisestä työnhausta vuosia aikaa, joten kotoakaan viimeisimpiä työnhaun vinkkejä ei välttämättä saa.
Yrittäjyyskasvatus on nyt myös tulossa virallisiin opetussuunnitelmiin, hyvä niin. Jokaisen oppilaitoksen ainakin siis pitäisi aktivoitua etsimään yrittäjiä ja tarinoita. Valtakunnallisesti tähän kutsuhuutoon vastaavat YES-keskukset.
On mahtavaa kuulua tällaiseen verkostoon. Uskon vahvasti, että voin jättää jokaisessa puhekeikassani muistijäljen opiskelijoiden mieliin. Positiivisen asenteen tartuttaminen, uskallus epäonnistua, tavoitteet, niitä minä haluan jakaa maailmalle.
Suomessa on lähivuosina tuhansia toimivia yrityksiä vailla jatkajaa. Meitä siis todellakin tarvitaan positiivisen viestin viejinä. Toisaalta nämä opiskelijat ovat muutaman vuoden kuluttua työmarkkinoilla työnhakijoina. Odotan innolla ensimmäistä, joka tulee työhaastatteluun ja käyttää minun jakamiani neuvoja.
« Jos olisin pienoismallikauppias, tekisin näin | Tarina ei ole kertomus »