Näin minä tekisin, jos juuri nyt, talven selän taittumisen hetkillä, olisin laulaja-lauluntekijä ja tarvitsisin pientä lisätuloa levytyssopimusta ja platinalevyä odotellessa.
Alkajaisiksi kehittäisin palvelukonseptin, jonka ideana olisi kahvituntikeikat. Tarjoaisin siis miestä ja kitaraa viihdyttämään yrityksen taukohuoneeseen kahvitunnin ajaksi. Yritys voisi tilata minut pistokeikalle tai ostaa vaikka yhden viikon kaikki kahvitunnit.
Tämän jälkeen pistäisin pystyyn nettisivun, jossa esittelisin konseptini. Nettisivullani olisi nähtävillä videopätkiä esiintymisestäni, ja nämä videot olisivat tietenkin myös YouTubessa ynnä muissa videopalveluissa.
Myös Facebook-sivun perustaminen kuuluisi kuvioon, tai mahdollista olisi myös se, että operoisin pelkän Facebook-sivun avulla. Oman verkkotunnuksen hankkisin siitä huolimatta, jotta minut olisi helppo löytää.
Seuraavaksi ryhtyisin soittelemaan läpi henkilöstövuokrausyrityksiä, mainostoimistoja, konsulttitoimistoja sekä muita firmoja, jotka palvelevat suuria yrityksiä. Näihin tarjoutuisin tulemaan keikalle ilmaiseksi.
Ilmaiskeikalla markkinoisin heille tuotettani, jotta he voisivat suositella sitä eteenpäin.
Tietenkin ottaisin ilmaiskeikkojen kohteeksi myös muutamia isoja yrityksiä, joiden katsoisin kuuluvan potentiaaliseen kohderyhmään.
Jokaisen ilmaiskeikan jälkeen pyytäisin yrityksen edustajaa antamaan tapahtumasta palautetta videolle, jonka itse kuvaisin paikan päällä. Näistä referenssipätkistä koostaisin yhden tai kaksi videota, jotka jakaisin nettisivullani.
Sitten ottaisin yhteyttä tiedotusvälineisiin. En tietenkään lähettäisi pelkästään tiedotetta – minkä senkin toki tekisin – vaan menisin heittämään ilmaiskeikan muutamiin toimituksiin.
Koska olisin jo tehnyt monta ilmaiskeikkaa yrityksissä, voisin kertoa niistä myös toimittajille. Näin toimittajat näkisivät kehittämässäni konseptissa piilevän potentiaalin ja saisivat lihaa luiden ympärille minusta kirjoittamiinsa juttuihin.
Kun juttuja ilmestyisi, linkittäisin verkossa julkaistuihin nettisivultani ja muut mainitsisin listauksena.
Näin minä tekisin, jos juuri nyt, talven selän taittumisen hetkillä, olisin laulaja-lauluntekijä ja tarvitsisin pientä lisätuloa levytyssopimusta ja platinalevyä odotellessa. Mitä sinä tekisit?
« Tarina ei ole kertomus | World Vision spämmää »
Äkkiseltään oikein hyvän kuuloinen markkinointikonsepti lauluntekijälle. Jotakuinkin tällaisella mallilla jo monet itse asiassa toimivatkin.
Palstatilan saaminen lehdistä on kuitenkin hieman haasteellisempaa kuin mitä luulisi.
Se johtuu siitä että esiintyjän ammatti on julkinen duuni ja siten palstoille on kovasti tunkua toistenkin esiintyjien taholta ja erottuminen joukosta vaikeaa (varsinkin jos esittää covereita kokoonpanolla mies ja kitara [ja asiakkaathan vaativat soittamaan omia lempikappaleitaan]).
Oikeasti tolkuttoman hyvä trubaduuri kyllä saisi tuon pyörän pyörimään, mutta tuskin sellaisella on maksullisistakaan keikoista juuri pulaa.
Lisäksi jos oletetaan että kaveri onnistuisi (yleisön vaatimuksista huolimatta) esittämään keikoilla vain omia biisejään, niin hänen saamansa teostokorvauspotti yrityskeikoista (versus “oikeista keikoista”) tulisi olemaan huomattavasti pienempi, koska kunkin tilaisuuden koko vaikuttaa saatavan tekijänoikeustulon määrään.