Tällä kerralla Tuplaturinoissa uidaan hieman syvemmissä vesissä kuin tavallisesti. Miksi pidettiin yli kahden kuukauden tauko ja mitä sen syistä voi jokainen yrittäjä oppia? Aihe ei ole helppo, mutta toivottavasti tämä jutustelu saa edes muutaman yrittäjän korjaamaan kurssiaan ajoissa.
Kuuntele alta tai iTunesista:
« Kolme mainoskanavaa, joita kilpailijasi ei vielä käytä | Kaikki, mitä yrittäjän tulee LinkedInistä tietää »
Kiitos rohkeudesta, itse lopetin lauantai aukioloajat että olisi mahdollista levätä. Tsemppiä ja jaksamista
Kimmo
Hei Kimmo.
Tavallaan hauskaa tässä on, että vaikka tiedostaa sen levon tarpeen, vaatii silti itseltä paljon sen toteuttamiseksi. Toisaalta jos päästää asiat liian pitkälle, saattaa käydä kuten minulle, että edes kahdeksan viikon kesäloma ei palauttanut virtaa.
Nyt jo kirkkaampi mieli ja parempi fiilis. Kohti valoa (hyvällä tavalla). – Pasi
Kiitos 10+ “turinasta”. Itse saman kokeneeni, monesta eri syystä, “kolahti” tosi syvälle.
Kiitos avoimuudesta ja rehellisyydestä, se todella vapauttaa paljon energiaa turhasta murehtimisesta. Uutena yrittäjänä jo ekan vuoden aikana on kokenut paljon näitä samoja tunteita ja tilanteita, mutta onneksi olen heti puhunut niistä ja osannut myös hillitä tahtia. Ja opetellut sanomaan “ei” tai “ei vielä”. Mutta on tosi hankalaa todellakin tietää, mikä on yrittäjälle se oikea määrä työtä. Olen ajatellut, että tärkeintä on se, että olemassa olevat asiakkuudet hoidettaisiin hyvin ja saataisiin pidettyä, ei se, että haalitaan lisää niin paljon kuin ikinä mahtuu. Siinä rikkoo itsensä ja nykyiset asiakassuhteet. Kärsivällisyyttä toipumiseen ja armollisuutta itselle työhön!
Kiitos tästä. Itse kärsin ja venytän lankaa tälläkin hetkellä. Viimeinen vuosi on ollut todella vaikeaa, mutta on myös todella vaikeaa päästää irti ja laittaa stoppi. Toki nyt minulla on järjestely uupumuksen hoitamiseen, mutta tämä sinun kertomasi oli niin koskettavaa ja osuvaa että hieman jopa liikutuin. Voimia!
Rohkea veto, kiitos.
Omakohtainen kokemus aiheesta vaimon/yhtiökumppanin kohdalta. Hän on nykyään avoimena asian suhteen ja käy säännöllisesti ammattilaisen puheilla.
Kai meidän “oman onnemme seppien” tulee kaikki oppia vaikeimman kautta.
Kevättä rintaan ukot ja osta Pasi se uusi prätkä. Ajaminen kannattaa aina.
Mikko Leivo
Kiitos Pasi!
Rohkeaa ja upeaa nostaa esiin asia, joka on yleistä niin yrittäjien kuin palkollistenkin elämässä ja arjessa. Olet kyllä niin huippu tyyppi, on hienoa että olen saanut tutustua sinuun. Tästä(kin) mennään eteenpäin. … ja taas kokemusta ja ymmärrystä rikkaampana! Voimia ja jaksamista.
Hei Pasi ja Jukka,
kiitos avautumisestanne. Olen menossa huomenna Työhyvinvointi-ryhmän tapaamiseen, jonka aiheena on “Työn imua kaikille “. Molemmat puolet työn imu että burn out ovat minulle tuttuja asioita. Olen nähnyt läheltä pitkän prosessin, kun mieheni kuntoitui takaisin työelämään.
Työyhteisössä pitää kysyä rohkeasti “Mitä sinulle kuuluu ?” . Se on välittämistä.
Toipumista ja tsemppiä !
Kyllä sen toisen keikankin vetäis samaan syssyyn, mutta se olisi yleisölle 3/5 ja itselle 2/5. Pitemmällä tähtäimellä menisi vielä huonommin. Pidä Pasi ittes ehjänä, oot huippu!
Kiitos, kun kerroitte tästä. Itse revin itseni joitakin vuosia sitten sairaaksi. Niin sairaaksi, että oli ihan pakko pysähtyä. Nyt olen opetellut sanomaan ei ja annan armoa itselleni. Edetään hitaasti. Hitaasti hyvää tulee! Rutkasti tsemppiä!
Kiitos Pasi kertomuksestasi. Tiedän, mistä puhut. Koin ihan saman uupumuksen. Minulle tuli myös sairaus, joka yhdistettynä työuupumukseen vei voimat ja minun oli pakko jäädä sairaslomalle. Nyt katson asioita ihan eri kantilta. Pakko oli käydä pohjalla. Ajatuksesi ovat samalla kuin minulla. Et ole yksin. Meitä on monta tämän asian kokeneita. Hienoa, että puhuit asiasta.