Twitter-virtaani ilmestyi kuva lehtikirjoituksesta. Viiskunta-lehti uutisoi julkaisualueensa yritysten digitaitojen kartoittamisen aloittavasta hankkeesta. Samasta lehdestä löytyy pääkirjoitus (9.12.2015), joka kertoo alueen yrittäjäbarometrin ilmaisevan joka kolmannen yrityksen elävän ilman nettisivuja. Pelkästään Alavudella toimii uutisen mukaan 200-300 yritystä ilman nettisivuja.
Koko yrittäjäurani melko natiivisti verkossa eläneenä selkäpiissäni juoksivat kylmät väreet. Samalla mietin, onko tammikuussa alkava kiertueeni sittenkin aivan turha. Aionhan levittää digitalisoitumisen ilosanomaa, jossa yrityksen verkkopresenssi on ydinosa tarinaa.
Jos pelkästään Alavuden alueella 200 yritystä elää ilman verkkosivuja, miksi muualla ei elettäisi? Pitääkö minun kiertää lisäämässä yrittäjien ahdistusta kertomalla välineistä, jotka eivät ole heidän ydinosaamisalueellaan?
Yhden kahvikupin ja Markkinointi-iltamat-kiertueen ilmoittautujatilanteen tarkistettuani totesin lähtöpäätöksen olevan oikea.
Otsikon mukaisesti kyllä, yrittäjä voi elää ilman nettisivuja. Liiketoiminta voi kukoistaa, tilauskirjat voivat olla täynnä ja rahaa tilillä riittävästi. Tiedän useita aloja ja ammattilaisia, jotka pyörittävät liiketoimintaa, joka tuottaa ja töitä riittää, vaikka nettisivuja ei ole.
Valtaosalla on silti ongelmia. Kalenteri on täynnä kahdesta syystä. Myy liian halvalla tai on liian hyvä. Jälkimmäinen on tietysti ongelma siinä tapauksessa, että se yhdistyy ensimmäiseen. On hyvä työssään ja myy sitä halvalla.
Tämä yhtälö johtaa siihen perinteiseen ansaan, jossa narun pää tulee nopeasti vetävän käteen. Oma jaksaminen ja vuorokauden tunnit loppuvat kesken. Raaka hinnoitteluvirhe on tappanut monta yritystä ja yrittäjää.
Tiedän useita putkimiehiä, autohuoltoja ja parturi-kampaajia, jotka menestyvät ilman nettisivuja ja sosiaalista mediaa. He elävät ja tulevat toimeen erittäin hyvin. Jotkut myös työllistävät kannattavasti useampia ihmisiä.
Tulevat toimeen nyt, mutta entä muutaman vuoden kuluttua?
Jokainen konsultti, markkinointi- ja mainostoimisto kohkaa maailman digitalisoitumisesta. Kauppa siirtyy verkkoon, kivijalat kuolevat, ja robottiautot valtaavat tulevaisuudessa tiet. Eivät toki kohkaa turhaan.
Jokaisen asiakkaan ostopolun alku on siirtynyt verkkoon. Karsinta käydään läppärin, pädin tai puhelimen selaimella ennen ensimmäistäkään askelta tai autolla ajettua kilometriä kohti kivijalkaa.
Muutamalla näppäyksellä jakeluauto tuo toiselta puolelta Yhdysvaltoja härmän raitille paketin parissa päivässä. Suomenkin teillä on jo autoja, jotka päivittyvät ilman autohuoltoa verkon yli ja osaavat ajaa Suomen halki kuskin siihen puuttumatta.
Kivijalkaliikkeitä verkko tuskin tulee tappamaan lähivuosina, siitä osoituksena vaikka kotimainen Verkkokauppa.com. Kaiken voisi ostaa kätevästi verkosta, mutta silti jouluna jonotat kassalle toistakymmentä minuuttia. Ostokokemus oli aloitettu verkosta, silti haluttiin hypistellä ja varmistua tuotteesta paikan päällä.
Vaikka sinun kalenterisi olisi koko ajan täynnä, uskallatko ottaa riskin asiakkaiden käytöksen muutoksesta?
Entä kun asiakaskuntasi kiihtyvällä tahdilla muuttuu sukupolveksi Y tai Z ja aikaisemmatkin muuttavat kulutustottumuksiaan kohti verkkoa. Miten sitten aiot toimia? Luotatko vain onneesi ja ammattitaitoosi?
Enää ei kannatta tuudittautua muuten siihen, että kyllä vielä yli viisikymppiset käyvät kivijalassa, etsivät puhelinluettelon keltaisilta sivuilta tai lukevat paikallislehden ilmoitukset. Vähän sama kuin tuudittautuisi siiihen, että Suomeen ei talvella sada senttiäkään lunta.
Sukupolvista riippumatta ostopäätös tehdään yhä useammin verkossa, ja jos sinun yrityksesi ei ole Googlen etusivulla, sinua ei ole olemassakaan. Pelkkien nettisivujen tekeminen ei sinua toki vielä pelasta; sinun täytyy vielä lisäksi markkinoidakin osaamistasi. Mutta se onkin jo sitten eri tarinan aihe.
Uskallatko sinä ottaa riskin ja elää ilman nettisivuja?
« Mennyttä ja tulevaa: 2015 –> 2016 | Tee nyt v**tu edes jotain »
Kotisivujen tarve riippuu paljon yrityksestä. Vaikkapa jonkin jäätelökioskin myynti tuskin hetkahtaa yhtään mihinkään, vaikka kantaisi kuinka monta tonnia mainostoimistolle nettisivuista.
Olen vähän eri mieltä kanssasi. Jos jäätelökioski päivittäisi sivuilleen aukiolo-ajoistaan aktiivisesti,
tuottaisi kuva ja muuta sisältöä, parantaisi se taatusti liiketoimintaa. Nyt harva jäätelökioski tajuaa
laittaa itseään Yelppiin, Googlemapsiin tai mmuuhunkaan arvostelupalveluun, josta ihmiset pongaavat lähimpiä
palvelupisteitä.
Toki saman asian voisi ajaa esim. joku somekanava, mutta googlesta tai suoraan puhelimen karttapalveluista
ihmiset tienpäällä niitä ensimmäisenä tsekkaa.
Taas kohta kuusi viikkoa rundilla olleena voin kertoa, että lounaspaikat etsitään vain pyyhkäisemällä iPhonen ruudulla
vasemmalta oikealla, jolloin pallura kertoo lähimmät lounaspaikat alle sekunnissa. Jos paikka ei näy tässä haussa, sitä
ei ole minulle olemassa.
Jos et ole googlen sivulla nro, sinua ei ole olemassa.
Moni mainitsemasi parturi tai kampaamo toimii ilman nettisivuja. Kyse on ehkä siitä että yritys toimii vakaalla asiakaspohjalla, jossa tutut asiakkaat tuovat perustulon. Puhelinluettoloiden aikakaudella kerätyt asiakkaat tuovat perustulon. Uusia asiakkaita ei juuri tule ja pikku hiljaa osa tippuu luonnollisista syistä pois. Vielä silloinkaan kampaaja ei ota käyttöönsä nettisivuja, vaan siirtyy suunnitelma B:hen eli osa-aikaiseen eläköitymiseen.
Moni pienyrittäjä ei myöskään oikein erota Facebook-yrityssivun ja nettisivun eroa tai ymmärrä miksi yrityksen nettisivusta tulisi maksaa kun Facebook tarjoaa ilmaisen ja helpon markkinasivun.
Moni myös pettyy nettisivun tuloksettomuuteen. Syynä ei niinkään ole niiden tehottomuus, vaan se, että vain harvoin niiden sisältö on erottuvaa ja houkuttelevaa. Taloudellisesti tiukat ajat sekä kasvava kilpailutilanne luulisi motivoivan jatkuvaan kehitykseen myös nettisivujen puitteissa.
Kiitos Blackout, asia on juuri niin kuin mainitset. Sivut eivät tuo mitään lisää, jos ne sisältävät vain osoitteen
ja myytävien tuotteiden logot. Jämähtäminen tuttuun ja turvalliseen on myös monen muun alan helmasynti. Kun ne asiakkaat
on aina käyneet, mihin ne nyt katoaisivat.
Tämä kuulostaa kyllä todella hälyyttävältä. Varmasti monet yritykset selviävät ilman nettisivuja, mutta toisaalta monet yritykset saavat luvattoman helposti “markkinajohtajan” paikan jo pelkästään näkymällä netissä ja käyttämällä hieman somea. Kiertueen päätöskeikka oli muuten loistava ja uskon, että sen jälkeen moni on ottanut itsestään niskasta kiinni ja panostanut digitalisoitumiseen. Kaikkein hienointa on minusta se, että monella toimialalla jo pienikin oman ajan panostus voi tuoda suuria tuloksia!
Mutta eikös Ville se ole ihan oikein, jos joku joka älyää ottaa, saa sen markkinajohtajan paikan? Eihän se toki tarkoita, että on paras, mutta jos ne parhaat ei tajua, niin peiliinhän siinä olisi katsottava?
Jos sen kiertueen sanoman haluaa viedä tähän, niin kyllä, pienellä asioilla voi saada isoja aikaan.