Viime viikolla Tampereella nähtiin huippupuhujia Ice Live -tapahtuman lavalla. Vaikka heidän antinsa olikin tärkeintä, verkostoituminen – uusien ihmisten tapaaminen – on näiden tilaisuuksien agendalla. Miten se sujuu sinulta?
Kontaktin ottaminen uusiin ihmisiin ilman selkeää syytä on aina ollut minulle tuskallisen vaikeaa, enkä kyllä ole muutenkaan sosiaalisesti erityisen lahjakas. Viime aikoina meille introverteillekin on alettu jaella synninpäästöjä, eli meidän ei tarvitsekaan pakottaa itseämme cocktailkutsuille ja liihottamaan pöydästä toiseen verkostoitumistapahtumissa.
Monessa ammatissa verkostoituminen on kuitenkin tärkeää, ja valtaosalle yrittäjistä se on melkeinpä välttämätöntä. Onneksi näitäkin taitoja voi oppia.
Bestseller-kirjan I Will Teach You How To Be Rich kirjoittanut Ramit Sethi antaa selkeitä vinkkejä siihen, kuinka kehität omia sosiaalisia taitojasi. Hän ainakin väittää olleensa itse huono keskustelija, mutta opetelleensa tietoisesti esimerkiksi sitä, kuinka pidät keskustelun elossa.
Kenties tärkein asia Sethin ohjeissa on se, että kalibroi puheesi keskustelukumppanin mukaan. Yleinen virhe varsinkin asiantuntijoilla on se, että puhe liikkuu nopeasti aivan liian yksityiskohtaisiin asioihin.
Toinen tärkeä perusohje on se, että vaihtele äänensävyä, intonaatiota ja puhenopeutta. Niiden avulla indikoit muun muassa, milloin lauseesi on vielä kesken ja milloin taas olet sanonut sanottavasi. Vaihtelu pitää myös puheesi huomattavasti miellyttävämpänä kuunnella. Erinomainen tiedonjyvä on tämä:
Sinulle itsellesi hitaalta vaikuttava puhe kuulostaa muille vakuuttavalta.
Mitä sitten teet, kun tapaat ventovieraan vaikkapa yrittäjätapahtumassa? Tässä kolme hyvin yksinkertaista keskustelunavausta:
1.
– Hei, olen Jukka. Mikä toi sinut tänne?
Kun hän vastaa sinulle, kysy toinen kysymys, ja keskustelu pääsee käyntiin.
2.
– Hei, olen Jukka.
Yleensä saat vastaukseksi keskustelukumppanin nimen, ja sitten voit kysyä seuraavan kysymyksen. Ilman valmista kysymystä tämä voi tuntua pelottavalta, mutta Sethi kannustaa kääntämään oman ajattelusi tuntemattoman kohtaamisesta toisin päin. Hän on onnellinen, että joku tulee juttelemaan, jotta hänen ei tarvitse seisoa yksin nurkassa näpräämässä puhelintaan.
3.
– Hei, olen Jukka. Mistä tunnet Villen?
Ville on ehkä syntymäpäiväsankari tai tilaisuuden järjestäjä tai ehkä näit tämän henkilön juttelevan Villen kanssa aikaisemmin.
Keskustelun ylläpitämisessä yleisin virhe on kysyä joko liikaa tai liian vähän kysymyksiä. Jälkimmäinen vaivaa oman kokemukseni mukaan suomalaisia verkostoitujia (minä mukaan luettuna). Tämä on Sethin mukaan yleinen virhe, jonka miehet tekevät treffeillä. Puhuvat siis liikaa itsestään.
Älä siis kysy liikaa kysymyksiä, mutta kun kysyt, muista kuunnella vastaukset. Kun kommentoit keskustelun aikana jotakin heidän aikaisemmin kertomaansa, osoitat, että olet kuunnellut heitä. Tällä keräät ison tukun pisteitä tilillesi keskustelukumppanin silmissä.
Keskustelun päättämiseen Sethi antaa jälleen yksinkertaisen lauseen:
– Oli mukava tavata ja jutella. Kiitos.
Ole päättäväinen, mutta ystävällinen. Joskus törmäät ihmiseen, joka ei tajua vinkkiä, mutta onneksi valtaosa kuitenkin ymmärtää, että keskustelu on päättynyt.
Sethi suosittelee lisäksi tarinatyökalupakin luomista. Se tarkoittaa, että sinulla on takataskussasi muutama hyvä erilaisiin tilanteisiin sopiva tarina. Harjoittele ja testaa tarinoitasi aidoissa tilanteissa. Seuraa ihmisten reaktioita; milloin he nauravat, milloin heidän katseensa alkaa harhailla ja niin edelleen, jotta voit kehittää tarinoitasi paremmaksi.
Sethin mukaan small talk ei ole jotakin erillistä puhetta, vaan se on jokapäiväistä elämää ja kanssakäymistä, jota ei voi välttää. Hän suosittelee, että otat itse vastuun, koska keskustelukumppani ei välttämättä sitä osaa. Tämä on muuten erityisen tärkeää Suomessa.
Yritetään siis työntää pelko taka-alalle, ja ryhdytään pelastamaan kanssaihmisiä verkostoitumistilaisuuksissa. Katso Ramit Sethin kaikki vinkit tästä:
« ”Verkossa juoksee vain tinkijät” | TuplaTurinat – kivijalantappaja, kielimuuri ja rohkeuden puute »
Small talk ei ole meidän vahvin puolemme, mutta sitä pelätään aivan suotta. On todella tärkeä ja helpottava tuo ohje kysyä asioita aidolla kiinostuksella. Ei tarvitse itse olla erinomainen moottoriturpa, kun antaa toisen nauttia siitä, että hänestä ollaan kiinnostuneita. Emmekös me kaikki nauti siitä?!
Juuri näin. Auttaisikohan smalltalk-termin kuoppaaminen hälventämään siihen liittyviä pelkoja? Toisaalta esimerkiksi “jutustelu” kuulostaa ihan yhtä pelottavalta.
Aito kiinnostus avaa kyllä kanavia keskustelulle. Petyin, kun suosikkiradiotoimittajani Olga K lähti pois Yle Puheen aamusta. Olgan haastattelutekniikka on melko kaukana oppikirjojen antamista ohjeista, mutta hän saa silti haastateltavat avautumaan. Minusta kyse on siitä, että Olga on tai ainakin vaikuttaa olevan aidosti kiinnostunut ihmisestä, jonka kanssa on puhumassa. Moni toimittaja tekee vain työtään ja vilkuilee paperistaan seuraavaa kysymystä, kun haastateltava puhuu.
Varmasti hyviä vinkkejä uusiin ihmisiin tutustumiseksi. En kuitenkaan pidä verkostoitumisesta niin kauan kun sitä kutsutaan verkostoitumiseksi. Sanassa on ikävän laskelmoiva sointu, ikään kuin toiset ihmiset olisivat olemassa sitä varten, että heistä voi jotenkin hyötyä.
En mieluusti mene mihinkään tapahtumaan, joka on erityisesti nimetty verkostoitumistapahtumaksi. Sen sijaan tutustumistilaisuuteen voin mennä. Jotenkin haluaisin nähdä tämän asian niin, että on hyväksi tavata paljon erilaisia ihmisiä ja siitä seuraa hyviä asioita, mutta ei homma ei mene niinpäin että ensin valikoidaan kenen kanssa halutaan verkostoitua ja sitten yritetään puristaa heistä henkilökohtaista hyötyä.
Olet oikeassa Jaani. Verkostoituminen on myös terminä kovin kulunut ja värittynyt. Samoin kuin smalltalk. En kuitenkaan koe sitä ihan noin laskelmoivan hyväksikäyttäväksi. Verkostoitumisessa haetaan hyötyä verkostosta, ei välttämättä yhdestä ihmisestä. Verkoston sisällä yhden ihmisen tunteminen voi johtaa vaikkapa viiden muun ihmisen tapaamiseen ja heidän tapaamisensa taas uusien ihmisten tapaamisen ja kauppa syntyykin vasta täällä kolmannessa portaassa. Siinä olet ilman muuta oikeassa, että ihmisiä täytyisi tavata avoimella mielellä, jolloin kohtaaminen saattaa synnyttää jotain kokonaan uutta. Jos menee verkostoitumistapahtumaan vain myymään jotakin, jälkeenpäin on luultavasti luu kourassa.
Pasi onkin silloin tällöin kysynyt yleisöltä tapahtumissa, joissa on ollut puhumassa, että kuinka moni on tullut paikalle myymään jotakin ja kuinka moni on tullut ostamaan jotakin. Jälkimmäiseen ei yleensä löydy ketään kättä nostamaan ja ensimmäinen taas saa kaikki venyttämään lapaa. Tällainen lähtökohta ei ole kovin hedelmällinen oikealle verkostoitumiselle.
Määrätietoinen tiettyjen ihmisten kanssa verkostoituminen voi kuitenkin tuoda isojakin voittoja. Esimerkiksi Jari Sarasvuohan kertoo “kytänneensä” aikanaan ison yhtiön johtajaa tietyllä kuntosalilla, kunnes onnistui pääsemään luontevasti jutuille ja lopulta syntyi kauppa.
Hyviä helposti ymmärrettäviä vinkkejä. Nästä tuli myös mieleen jo ehkä vanhahko mutta aikoinaan menestynyt Keith Ferrazzin kirjoittama “Never eat alone” kirja. Siinä myös puhutaan Jaanin mainitsemasta “laskelmoivasta soinnusta” ja kerrötaan myös paljon siitä miksi “verkostoitumiseen” ei välttämättä tarvitse suhtautua huonosti nismestä huolimatta.