Kesälomalla teimme minikiertueen Verla-Imatra-Porvoo -akselilla. Toinen toistaan kauniimpia maisemia ja paikkoja, joita löytää, kun malttaa ajella välillä niitä pikkuteitäkin.
Mukavaa tuolla reissulla oli kohdata hyvää asiakaspalvelua, kuulla kylien ja kaupunkien kaduilla muutakin kuin savon murretta ja yllättyä Suomen matkailun tarjonnasta.
Lappeenrannan linnoituksen uumenista löytyi 1908 rakennetun ”pihavaraston” ovi, jonka takaa löytyi mahtavia visakoivusta ja muista puulajeista tehtyjä koruja; uniikkeja, upeita käsintehtyjä. Voitte vain kuvitella naisväen ihastuksien voihkintaa.
Erityistä huomiota putiikissa herättivät päreistä tehdyt kyltit, joissa oli opastuksia ja ohjeistuksia asiakkaille. ”Hyväksymme ainoastaan käteisen ja pankkisiirron”, ja sama englanniksi alla.
Toisen kyltin kohdalla minua jo pikkaisen vihlaisi.
”This is the only shop in the world where you can see and buy this beautiful Karelian wooden jewelry”
Tämä kauppias oli toivottavasti kääntänyt myyntinsä moodiin, jossa niukkuudesta tehdään myyntivaltti. Vain täältä, tänään, heti. Ei mistään muualta.
Tai sitten yrittäjä tekee, kuten valtaosa suomalaisista käsityöyrittäjistä. Piiloudutaan. Ei ole verkkosivuja, ei puhettakaan verkkokaupasta, saati edes esittelysivua sosiaalisessa mediassa.
Mukavaa tietysti, jos olen täysin väärässä, ja yrittäjä haluaakin vain viettää kesän Lappeenrannan linnoituksen kuumassa piharakennuksessa ja vähän harrastella korumyyntiä.
Miksi verkkokauppaa tai pankkikorttikoneita pelätään? Miksi omasta menestymisestä, kaupankäynnistä pitää tehdä vaikeaa? Miksi yrittäjä on valmis ottamaan riskin pankkisiirron kanssa, vaikka korttikoneet eivät maksa juuri mitään?
Tässä muutama vinkki kaikille käsityöyrittäjille:
- Perusta yrityksellesi nettisivut, jossa kerrot kuvin ja tarinoin omista tuotteistasi. Muista myös mobiiliversio.
- Verkkokauppa. Myy heti maailmanlaajuisesti. Annat mahdollisuuden tilata silloinkin, kun paikan päällä ei päätöstä syntynyt.
- Sosiaalinen media. Ota nyt vähintään vaikka Facebook käyttöösi. Kuvia tuotteistasi. Tarinoita. Tavoitat kyllä ihmisiä, jos tuotteesi ovat kiinnostavia.
- Perusta verkkokauppa kimpassa tuttujen käsityöyrittäjien kanssa. Hae mukaan useampi tuote ja tekijä. Kulut per yrittäjä painuvat pienemmiksi.
- Korttikone ei maksa montaa kymppiä kuukaudessa. Tai tee sopimus sen viereisen yrittäjän kanssa. Tsekkaa iZettle.
- Etsi myyntipisteitä, jotka voisivat tuotteitasi myydä.
Pasi, 6 kohtainen listasi on erittäin hyvä. Täydentäisin sitä vielä yhdellä vinkillä. Käsityöyrittäjille nimittäin on jo olemassa kansainvälinen kauppapaikka verkossa:
http://www.etsy.com/
Tuolla liikkuu ihmisiä jo valmiiksi, joten asiakkaiden saaminen voi olla helpompaa kuin oman verkkokaupan kautta.
Kiitos Aleksi.
Juuri tätä hain, eli aina ei tarvitse itse keksiä pyörää uudelleen. Verkkokauppoja voi luoda kimpassa tai kuten esimerkkikauppasi, sellaisia on jo.
Usein vastauksena kuulee että provisiot menee muille, no mutta näinhän se hyvät ihmiset menee. Se joka tekee työt saa palkan.
Jos pelkää omien katteiden katoamista, kannattaa värkätä kaupat itse. (No vähän lipsahti vastaus sivuun…)
Vaikka meuhkataa verkkokaupoista, kuten minä tekstissäni, usein unohdetaan myöskin mahdollisuus siitä että lähiseudulta löytyy taatusti paikkoja jotka voisivat tuotteitasi myydä.
Se taasen vaatii hiukan sitä jalkatyötä että jaksaa kiertää potentiaaliset myyntipisteet. Ainii, ja myyntiprovikatkin täytyy taas maksaa 🙂
Mä luulen että moni käsityöläinen karttaa “pisnestä”, eli kortit ja muut tuo mieleen liiketoiminnan. Työläinen voi ajatella että hän ei tee pisnestä, vaan kyse on vaan käsitöistä joita voi myös ostaa.
Usein kohtaa ristiriidan luomisen, taiteen ja kaupallisuuden välisten rajojen kanssa.
Terve!
Kiitos ihmettelystä!. Olen taiteilija, koruntekijä, jolla on vapaa-aikaa puolet vuodesta. Teen töitä vain sesonkiaikaan, jolloin tuotteita ostetaan. En maksa turhia vuokria liiketiloista enkä työntekijöiden palkkoja hiljaisista kuukausista. En ole sidoksissa mihinkään, enkä keneenkään. Kun putiikki on kiinni, olen totaalisen vapaa. Minua ei kysele kukaan.
Minulla on oma talo ja maatila, työtilat ja rantasauna ja eläimiä. Minulla ei ole yhtään velkaa. Tulen toimeen ilman apurahoja ja pankkilainoja. Olen siinäkin suhteessa vapaa ja itsenäinen.
Olen lisäksi rohkea ajattelija, joka uskaltaa punnita asioita ja olla erimieltä vaikka koko muun maailman kanssa. En myöskään pelkää kuolemaa, sillä minulla on ollut aikaa ajatella sitäkin, kuten myös elämämme syvempää tarkoitusta.
Yksinkertaisuudessa on se juju.
Vaatii rohkeutta ilmentää itseään ja elää itsensä näköistä elämää.
Tänään on hyvä päivä kuolla.
Päivi Laukkanen
Karjalan Kauniit Puukorut
Lappeenranta