Katsomoiden tyhjyys on herättänyt huomiota SM-liigan pudotuspelien aikaan. Veikkausliiga rimpuili viime kesänä laskevien yleisömäärien kanssa. Yhtälö ei ole missään nimessä helppo, mutta yksi selkeä ja helppo elementti monien pääsarjaseurojenkin markkinoinnista puuttuu.
Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja ja entinen Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen totesi aikanaan lehtihaastattelussa, että suomalaiset eivät ole urheiluhullua vaan menestyshullua kansaa. Menestys siis nousee kahvipöytäpuheisiin, urheilu ei.
Olipa kyseessä yritys, yhdistys tai yksittäinen projekti, käyttäväpuheisiin pääseminen on avainasemassa siinä, että isot massat kiinnostuvat. Mikään aihe ei nouse puheisiin, jos ei ole mitään puhuttavaa, ja puhuttavaa ei ole, jos aiheen ympärillä toimivat ihmiset eivät sitä tarjoa.
Toki todella kovat fanit puhuvat, tarjottiin sitä jutunjuurta tai ei, mutta jos heidän puheensa on pelkkää hehkutusta, muut eivät innostu. Kun sanansaattajatkin saavat konkretiaa juttuihinsa, ne alkavat kiinnostaa huomattavasti enemmän.
Alalla kuin alalla markkinoijat hakevat nopeita nousuja: ”Vähintään 5000 tykkääjää viikossa pitää saada!” Rahalla ja kikkailuilla tuollaiseen pääsee hyvinkin, mutta se, onko siitä lopulta mitään hyötyä, ratkeaa vasta ajan mittaan.
Ihmiset nimittäin huomaavat kovin nopeasti, kuinka tyhjää sen alkuinnostuksen takana onkin ja jäävät pois – ei-tykkäävät, poistuvat sähköpostilistalta, lakkaavat käymästä ja ostamasta.
Jotta pitkäaikainen suhde voisi todella syntyä, täytyy ihmisten nälkä tyydyttää jotenkin. Mielellään kertakaikkisen hienolla sisällöllä, mutta paremman puutteessa edes jollakin. Urheiluseurojen mahdollisuudet tähän ovat moninkertaiset yrityksiin verrattuna.
Siinä missä siivousyrittäjä valvoo öitä miettien, mitä hän voisi yrityksestään kertoa, koripallo- tai jääkiekkojoukkueessa touhuaa jatkuvasti 10-30 mielenkiintoista ihmistä. Heidän tarinansa ja kommenttinsa ovat niitä, mistä syntyy puhetta.
Jos siis urheiluseura ei tuota jatkuvasti uusia haastatteluja ja raportteja pelaajista, peleistä ja muusta asiaan liittyvästä, on turha ihmetellä massojen puuttumista katsomosta. Kyse ei ole keinojen puutteesta, vaan jostakin muusta – niukoista resursseista, osaamattomuudesta, laiskuudesta.
Harvalta yritykseltä löytyy tällaista puheenaiheiden runsaudensarvea, mutta puheen synnyttäminen ei onnistu ilman tekoja. Sinun täytyy keksiä jotain. Niin meidänkin. Jatkuvasti.
« Elämys palvelusta | Älä provosoidu »
En nyt tiedä mitä vastauksia tänne haette, mutta vastasin omaa mielipidettäni tuohon
asianne painavaan kohtaan: “Pitkäaikaisesta suhteesta, jatkuvan nälän synnyttämisestä jne” kommentti:
Urheiluseurassa ollaan “valmennussuhteen” vuoksi paljon syvemmällä perustarpeisiin liittyvässä ajattelussa kuin pk-yrityksessä. Urheiluseurassa lähes jokainen joka on päättävissä tehtävissä on jossain vaiheessa polkuaan toiminut edes jonkin verran ohjaajana. Kysykää vaikka.
Ja se, lähes aina, tekee sen tilanteen että sinun ollut pakko miettiä että mikä saa nuo ohjattavat (asiakkaat) tulemaan kerta toisensa jälkeen valuttamaan hikeään suorituspaikoille täysin kuvitteellisen tavoitteen perässä ja tekemään epäinhimillisiä valintoja sen urheiluharrastuksen hyväksi. Se on aivan samaa työtä kuin myynnin johtaminen tai markkinoinnista päättäminen;
motivointia, tavoitteiden asettamista ja varsinkin konkretisointia, uskalluksen ja itseluottamuksen kehittämistä ja kannustamista. Kun taas lähes jokainen pk-yrittäjä, valitettavasti on jotenkin lokeroitunut (kauniisti sanottuna) oman elämänsä aikana yrittäjän yksinäiselle polulle syystä eli toisesta, mutta kuitenkin kaikille yhteistä on että ajatusmaailmaan ei paljoa mahdu ajatuksia siitä, että miltäköhän tämä tuntuu tuosta hepusta? Tai että kokeeko hra tai rva X tämän palveluni turvalliseksi valinnaksi oman yhteisönsä silmissä vai pelkääkö hän tulevansa arvosteltavaksi valintansa takia? no… olihan purkaus 😉 Yrittäjät ovat tärkeitä.
Kiitos kommentista, Juha. Ja tervetuloa Tuplaamoon.
Peruskysymys on, miten saada ihmiset sitoutumaan. Olipa kyse sitten harrastuksesta, viihteestä, tuotteesta, palvelusta tai työstä. Ainakaan se ei onnistu ilman esimerkkiä. Sitä, että joku näyttää intohimonsa ja jakaa sitä muille. Tietenkin tarvitaan se joku, joka on intohimoinen. Pakottaminen ei auta.