Vaatetus on kantajansa ilmeiden ja olemuksen ohella isoin tekijä, kun vastapuoli arvioi sinua ensimmäistä kertaa. Ensiarvio toisesta voi mennä joskus pahasti pieleen. Ylimielisenoloinen ihminen voi olla mitä miellyttävin tuttavuus hetken tutustumisen jälkeen. Punkkarin sotisopaan pukeutunut ei välttämättä ole raju ja räväkkä, toisin kuin ulkoasusta voisi päätellä. Siitä huolimatta teemme arvion aina silmänräpäyksessä, ja mielikuvaa on vaikea enää muuttaa.
Yrityksen tuote, graafinen ilme ja markkinat määrittävät usein myös henkilöstön ulkoisen olemuksen. Ei välttämättä konkreettisesti, mutta niin, että yritykseen hakeutuu tiettyyn muottiin meneviä työntekijöitä.
Olemme usein keskustelleet Jukan kanssa pukeutumisesta. Perusheterona täytyy heti vetää raja, ei me sillai olla keskusteltu pukeutumisesta, vaan sillai toisella tapaa. You know?
Olemme pohtineet sitä, minkälaisen mielikuvan luo Oy TuloksenTuplausToimisto Ab ja mitä asiakas kuvittelee näkevänsä tavatessaan meidät ensimmäistä kertaa. Luoko nimi paineet puvun pitämiseen vai rennompaan asuun? Pitääkö näyttää kravattiin kiristetyltä konsultilta vai leppoisammalta auttajalta?
Kävin pohtimaan tätä kysymystä, kun latasin Facebook-markkinointia tekevän yrityksen ilmaisen oppaan. Nettisivuilla ja Facebookissa, logoa, kuvia, päivityksiä ja blogikirjoituksia myöten, olen saanut kuvan energisestä, erilaisesta, vauhdikkaasta ja rajoja rikkovasta markkinointiyhtiöstä.
Kuvat laskettelusta ja vuorenrinteistä sekä blogin vauhdikkaat otsikot nostivat mieleeni kaverit, jotka saapastelevat asiakkaan eteen hupparit hulmuten, trendikkäät laskettelupökät kahisten ja keväthankien rajut aurinkolasirusketusrajat naamassa loistaen.
Valitettavasti tämä perushetero koki karvaan pettymyksen avatessaan poikien ilmaisen oppaan. Kannessa jäykisteli kaveri kravatti tiukalla, harmaa puku kiiltäen, tukka tarkasti kammattuna. Se siitä rohkeasta otteesta. Konsultti, joka on kuoriutunut snoukkaajan sotisovasta oppaan kanteen.
Fiilis oli vähän sama kuin festareilla ison olutmerkin promotytöt olisi vaihdettu keski-ikäisiin kaljamahaisiin miehiin, joilla on jalassaan chinos-insinöörihousut henkseleillä ja jalkineina crocsit tai pomarfinnit.
Mutta mihin me olemme päätyneet?
Välillä on mietitty pukua. Puku kieltämättä tuo tiettyä ryhtiä. Toisina päivinä on keskusteltu, onko pikkutakkikin liikaa. Yleensä olemme kuitenkin päätyneet menemään asiakkaille vaatteet päällä.
Tilanteestahan kaikki taitaa kuitenkin olla kiinni. Joskus puku, joskus rennommin. Pitää vain tietää, miten vastapuolella pukeudutaan. Onko asiakas pukeutunut aina rennosti farkkuihin ja t-paitaan vai asiallisemmin pukuun?
Pääasia lienee kuitenkin se, että kumpikaan ei tunne itseään alipukeutuneeksi tai ylipukeutuneeksi. Tärkeää on tietysti myös se, että itse viihtyy vaatteissaan.
Onko pukeutumisella merkitystä yrityksen ulkoiseen olemukseen? Oletko sinä koskaan pohtinut tätä kysymystä?
« Tästä puuttuu hintalappu | Tylsää sisältöä »
Luin jostain hyvän neuvon pukeutumisen suhteen. Laita aina puku päälle ja kraka kaulaan. Jos vastapuolella on ykköset päällä, jätä luonnollisesti takki päälle ja kravaatti kaulaan. Jos vastapuolella istuu kaveri farkuissa ja t-paidassa, riisu takki pois ja kysy sopiiko jos voit kääriä hihat ylös, niin pääsette hommiin. Kaikki varmasti ymmärtää minkälaisen sanattoman viestin hihojen ylöskääriminen toiselle antaa.
Vanha sääntöhän on, että pitää pukeutua pikkusen paremmin (muodollisemmmin) kuin asiakas. Mitäs tuplaajat olette tästä neuvosta mieltä?
Hmm, komsiikomsaa. Paljon on tilanteita tullut tienvarrella jossa pikkuisen paremmin pukeutuminen on kostautunut.
Tositarina kauppiaasta joka aina tarkisti minkälainen auto myyntimiehellä oli. Siinä vaiheessa kun myyntimiehen auto vaihtui
mersuun, kauppias lakkasi ostamasta. Kesällä istuttiin Jukan kanssa tapaamisessa jossa huomasi että meidän farkut, kauluspaita, pikkutakki-linja
oli liikaa asiakkaalle.
Eli se fakta, että pitää tuntea asiakkaansa pätee tässäkin.
Kyllä, tunne asiakkaasi pelastaa paljon. Keskustelin erään Kaivostuotteita kauppaavan myynti-insinöörin kanssa, ja hän juurikin alleviivasi tuota asiakaspiirin tuntemista.
Maansiirtobisneksen puolelle kukaan ei koskaan pukeudu pukuun, Venäjällä kaivoksille pitää mennä työhaalarissa. Kiinassa kaivoksille mennään ykköset päällä. Kravatin käyttöä mietitään aina.
Pukeutuminenkin on osa myyntiprosessia jota pitää vahvasti miettiä.
Hämeenlinnalaisen autoliikkeen myyjällä oli reiät kengissään. Ukkovarvas pilkisti pihalle kummastakin poposta. Puku ja rikkinäiset popot loivat melkoisen kontrastin. Mietin että oliko
temppu suunniteltu, koska ostin auton melkein säälistä jotta kaveri saa uudet kengät.
Suomalainen mies käyttää liian vähän aikaa ja rahaa pukeutumiseen. Lentokentillä näkee myyntimiehiä, johtajia ja kaikenmaailman insinäörejä puku päällä jolla on vedetty 20 tunnin lentomatka, ilta baarissa, yö nukkuen.
Kravattisolmua ei uskalleta avata kun vaimo juuri kolme kuukautta sitten tekin niin hyvän solmun.