Aamulehti (23.4.2011) selvitti Yhdysvaltain Suomen-suurlähettilään Bruce Oreckin kanssa Suomi 3.0 -visiota. Kerrankin jenkin suusta asiaa, jonka soisi päätyvän vaikka suomalaisen markkinoinnin tai asiakaspalvelun oppikirjaan.
Yhdyn Oreckin sanomaan suomalaisten yrittäjien itkuvirrestä siitä, kuinka markkinointi on vaikeaa. Totta se on, sillä siihen törmää joka kerta, kun toisen yrittäjän kanssa availlaan äänijänteitä myynnistä ja markkinoinnista.
Toinen asia, missä suurlähettiläs Oreck on oikeassa, on suomalaisten taito asiakaspalvelussa. Se on useimmissa paikoissa aivan hukassa.
Suomalaisten markkinoinnista ja myynnistä tuli eteeni jälleen hyvä esimerkki Tampereen Keskustorilla. Noin kuukausi takaperin torilla oli lauantaina ilmeisesti osittain vaalien takia kerääntynyt joukko eri myyjiä. Oli vaalikojua, villasukkaa, muikkua, lettua ja vaatetta.
Kolme kojua saivat minut kävelemään torille muutaman korttelin päästä.
Ne olivat nimittäin kojut, joiden yläpuolella liehuivat Englannin ja Hollannin liput. Niissä oli valot, ja lähempänä vielä huomasin, että niissä soi taustalla myös mukavasti musiikki.
Yhdessä myytiin hollantilaisia juustoja ja makkaroita. Toisessa englantilaista hunajaa, hilloja sekä teeastiastoja. Kolmannessa taas oli kärryllinen fudgea eli englantilaista toffeeta.
Näitä kolmea kärryä yhdisti muutama asia. Iloinen palvelu, hyvä esillepano ja hyvä meininki. Myyntikieli oli englanti, mutta olivatpa hollantilaiset opetelleet muutaman lauseen suomeakin. ”Saako olla muuta?” ja ”kiitos” olivat hyvin hallussa.
No, mitä tekivät suomalaiset vieressä? Jurottivat omissa teltoissaan räkä nenästä valuen yrittäen pitää itsensä lämpimänä ja tuijotellen vihaisesti, kun engelsmannien ja hollantilaisten kopeilla kävi kauppa. Oranssinkelmeissä valottomissa teltoissa myytiin lättyjä rasvankäryssä ilman hymynkarettakaan.
Näin kesän kynnyksellä kotimaisten matkailukohteiden sivuja etsiessä tekisi mieli lähettää Aamulehden juttu postilla yrittäjän luukkuun. Työtä on, mutta se ei ole niin vaikeaa kuin itselleen uskottelee.
Jos jättäisi kerrankin selittelemättä kiirettä ja pieniä resursseja ja käyttäisi senkin ajan vaikka tarinan tai palveluasenteen tarkisteluun, voisi joskus saada jotain aikaiseksi.
Jos et saa tarinaa päähäsi, kysy vaikka asiakkaaltasi. Saatat löytää helmen, jota et itse tai mainostoimistosi olisi ikinä keksinyt.
Minkälaisen Suomi 3.0 -oivalluksen sinä olet tehnyt?
« Esimerkki verkkokaupan markkinoinnista – Thomann | Jos olisin lääkäriaseman omistaja, tekisin näin »
Erinomaisen osuva tuo markkinakoju-esimerkkisi. Olin vaimon ja kaverin kanssa pari viikkoa sitten kiertelemässä Turun Aurajokirannassa useamman sadan metrin matkan erilaisia myyntikojuja. Pysähdyimme kolmelle kojulle: 1. englantilaiselle kojulle missä myytiin teepannuja ja muuta keramiikkaa 2. hollantilaiselle kojulle, jossa myytiin juustoa ja makkaraa 3. siisteimmälle suomalaiselle kahviokojulle, josta saimme kahvia, muikkuja ja lettuja 4. joensuulaiselle kalakojulle, josta kaverini sai ahvenkukon matkaansa.
Näistä esimerkeistäni kolme ensimmäistä pistettä tuli valittua useiden satojen kojujen joukosta siistin ulkoasun, miellyttävän tunnelman tai hyvän asiakaspalvelun vuoksi. Neljäs koju valikoitui sillä perusteella, että sen sijainti oli syrjäisin ja siinä oli vähinten jonoa – ostaminen oli helppoa.
Markkinakojuissakin paikan siisteydellä, esillepanolla ja hengellä on todella suuri merkitys, vaikka suomalaisille markkinoille ja toreille ehkä perinteisesti kuuluukin pieni nuhjuisuus ja kulmikkuus. Näistä jutuista kannattaisi monen torikauppiaan ottaa oppia.
Hei Jani!
Hienoa että sinäkin törmäsit todennäköisesti samoihin myyntikojuihin kuin minäkin. Ero on kuitenkin huomattava.
Näistä pienistä asioista kannattaisi ottaa myös oppia ihan kaikkien palveluiden parissa olevien. Mietin tätä nuhjuisuutta myös huoltoasemien, baarien ja vaikka “perus” kahviloiden kohdalla.
Onko niiden kuuluttava suomalaisuuteen ? 🙂
Viikonloppuna kävimme Särkänniemessä ja huomasimme Jukan kanssa saman asian. Laitteiden käyttäjät olivat kaikki sen näköisiä että ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja kesä on kuitenkin vasta alussa!!!
Isäni on markkinamyyjä, joten markkinoilla on tullut pyörittyä aika lailla. Olen katsonut asioita sekä ostajan että myyjän näkökulmasta.
Kirjoitus on kyllä niin totta, taas kerran. En tajua tuota Suomalaisten meinikiä useinkaan. Yksikin tuttu markkinamyyjä sanoi, kun ehdotettiin hälle vähän rohkeampaa esiintymistä asiakkaiden edessä (hänellä oli tapana kyhjöttää teltan nurkassa ja syödä aina jotain), että “en minä, asiakkaat ostavat, jos haluavat ostaa.”
Joo, niinpä. Asiakkaat todella ostavat, jos haluavat ostaa. Eri asia on sitten KENELTÄ ne asiakkaat haluavat ostaa. Outoa logiikkaa.
Spot on Liisa.
Tuo on ihmeellistä miten suomalaiset markkina/tori-yrittäjät suorastaan piiloutuvat kojujensa pimeyteen. Valoa ja ääntä kojuun ja hiukan asennetta myyntiin niin jopa alkaa kauppa käymään.
Tosin tuo asenne vaivaa aika monia yrittäjiä, “asiakas ostaa jos ostaa”, usein hiukan auttamalla asiakas ostaa juuri sinulta. Voi kuinka usein olen kävellyt liikeestä ulos josta asiakkaan on annettu ostaa jos ostaa.