Näin minä tekisin, jos juuri nyt, hiihtolomien pyöriessä mukavasti, olisin luokkaretkirahaston kartuttamiseksi myyjäisiä järjestävä koululuokka ja rahaston saldolla ei pääsisi vielä edes koulun pihasta pois.
Alkajaisiksi etsisin jonkun, joka pystyisi tekemään yksinkertaisen lahjakorttipohjan myyjäisiämme varten. Valmiita pohjia löytää myös netistä tai taitto-ohjelmien malleista.
Lahjakortin arvoksi merkitsisin esimerkiksi 20 euroa tai sitten jättäisin summan käsin täytettäväksi. Kortin kääntöpuolella kertoisin, mitä kaikkea ostettavaa myyjäisistämme löytyy.
Kun lahjakortti olisi suunniteltuna, saapastelisin lähimpään tulostuspajaan tai kirjapainoon ja pyytäisin heiltä pientä panosta leirikoulumme hyväksi, eli että he tulostaisivat/painaisivat meille pari-kolmesataa lahjakorttia.
Näiden lahjakorttien kanssa menisin kolkuttelemaan paikallisten yritysten oville. Tarjoaisin heille 20 euron arvoisia lahjakortteja hintaan 15 euroa.
Lahjakorteilla he voisivat sitten ilahduttaa työntekijöitään, asiakkaitaan tai yhteistyökumppaneitaan.
Tietenkin myös työntekijät voisivat halutessaan ostaa lahjakortteja läheisilleen annettaviksi. Vanhempamme pääsisivät myös osallisiksi tästä ilosta myymällä lahjakortteja työkavereilleen ja ystävilleen ja ehkäpä myös työnantajilleen.
Näin minä tekisin, jos juuri nyt, hiihtolomien pyöriessä mukavasti, olisin luokkaretkirahaston kartuttamiseksi myyjäisiä järjestävä koululuokka ja rahaston saldolla ei pääsisi vielä edes koulun pihasta pois. Mitä sinä tekisit?
« Apteekki: asiantuntijuus vs. myynti | Korvatulpat »
Luovaa, mutta käytännössä aika monimutkaista. Sisältää lisäksi sen pahan ongelman, että myyjäisissä pitää silloin olla ylenmäärin tavaraa, jotta viimeisellekin lahjakortin kanssa sisään kävelijälle olisi vielä jotain (ja mielellään kuitenkin valinnanvaihtoehtoja), mitä antaa koko lahjakortin summan vastineeksi. Muutoin saattaa tulla sanomista. Opettajana en lähtisi tuohon, koska sisältää liikaa väärinymmärryksen riskejä. Pitäis sit melkein ottaa ennakkotilauksiakin ja siitä se vasta souvi syntyy…
Mulla on kymmenen vuoden kokemus. Sillä puhun. Tässä työssä kuule kaikenmaailman hörhöoptimismit karisee ja oppii näkemään mahdolliset katastrofit jo kilometrien päästä sekä organisoimaan asiat juuri niin, että ei tee mitään yhtään vaikeammin kuin on pakko. Vot 🙂
Ja kun nyt avautumaan aloin, niin totean myös sen, että nää luokkaretkien rahankeruut on ihan p:stä, koska perusopetuslain mukaan jokaisen on päästävä mukaan luokkaretkellä RIIPPUMATTA SIITÄ, osallistuuko hän tai hänen vanhempansa millään tavoin rahojen keräämiseen tai ei. Opintomatkoista ei myöskään pk:ssa suoraan saa periä mitään maksuja opiskelijoilta tai heidän vanhemmiltaan. Mutta nostan kuvitteellista hattuani ja kumarran syvään henkilöille, jotka kaikista vastuukoukeroista ja rahankeruuhelveteistä huolimatta viitsivät ja jaksavat niitä järjestää! Mun kohderyhmä on onneksi sellaista, että meillä tehdään enemmän omakustanteisia tai osittain koulun sponssaamia pienempiä retkiä/opintomatkoja ja voidaan hakea myös EU-rahoitusta isompiin projekteihin.