Tuttu yrittäjä kertoi pojastaan, joka oli juuri aloittanut yliopisto-opinnot Tampereella. Intoa täynnä ja halu opiskeluun taivaissa. Ensimmäiset luennot veivät kuitenkin mehut opiskelijasta.
Monotoninen lattiallemumisija nostaa palkkaa ja tahtomattaan tuhoaa opiskeluhalut ala-arvoisella esiintymisellään!
Allekirjoitan tuon kokemuksen. Viime syksynä istuin luennolla, jota veti jo eläkeiän ohittanut kasvatustieteiden maisteri tai professori, mikä lie. Ensimmäiset viisi minuuttia menivät äänentoiston räpläämiseen, toiset viisi kalvojen kaivamiseen! Seuraavat 20 minuuttia taas menivät seinille, lattialle ja ovelle puhuessa. Tekstit luettiin tasaisesti suoraan kalvoista muutaman sanajärjestyksen vaihtuessa.
Juuduupi (YouTube) oli tämän maisterin mielestä hyvä paikka etsiä kaikenlaista videomateriaalia.
En mitenkään ihaile jenkkien kulttuuria, mutta jotain sieltä voisi suomalaiseenkin opetukseen tuoda – nimittäin esiintymistaidon.
Heti esikoulusta lähtien tehdään erilaisia esitelmiä ja esityksiä. Iän karttuessa tehtävät muuttuvat projekteiksi, joissa on aina johtaja, ja esitelmät esitetään ja niiden onnistumista arvioidaan myös itse.
Ihan kaikista ei tarvitse kasvaa superesiintyjiä, ja kaikista ei myöskään siihen ole. Harjoittelemalla jokainen voi kuitenkin saavuttaa tason, jolla voi luontevasti pitää esittelyn tai puheen tilanteessa kuin tilanteessa.
Jännitys on normaalia, mutta jos asemasi vaatii puhumista, esiintymistä tai opetusta, videoi omaa toimintaasi ja arvioi se. Jos itkemättä tai ilman myötähäpeään pakahtumista voit itseäsi kurkistella, olet jo pitkällä. Anna myös jonkun ulkopuolisen arvioida välillä taitojasi.
Mikään ei ole pahempaa kuin änkyttävän tai falsettiin nousevan HR-johtajan vuosikatsaus.
Verratkaapa vaikka Steve Jobsia ja Kallasvuota esittelemässä uutta tuotetta tai yrityksen tilaa. Onko eroa?
« Sarasvuolaisuus vs. parantaislaisuus | Visio näkyy kauas »
Kuinka oikeassa oletkaan!
Puhuin juuri tästä asiasta eilen.
Pitkässä kokouksessa, noin kolme tuntia, esitteli viimeinen henkilö oman asiansa. Hänen äänensä oli kuin robotilla, sävytön ja ilman mitään vaihteluja. Esittelijä katsoi vain kalvoihin ja valkokankaalle, ei kertaakaan meitä kokoukseen osallistujia.
En jaksanut kuunnella! Lähdin kotiin pissattamaan koiranpentuani!
Hei Raili!
Pahinta on, kun asia saattaa olla mielenkiintoinen, mutta puhuja tappaa aiheen niin että sitä ei pysty kuuntelemaan.
Hauska ilmiö on myös useilla ihmisillä, normaalissa keskustelussa saattaa vastassa olla verbaalisesti erittäin lahjakas ihminen ja hyvä puhuja, mutta
kun pitää astua lavalle, ääni muuttuu ja esiintymistaito katoaa.
Mikä mielenkiintoisinta, myyntimiehillekkin järjestettävät viestinnän ja esiintymisen kurssit ovat tyhjillään!
Hyvää koirasyksyä 🙂
Kiitos, on ollut hyvä koirasyksy. Nyt tulee lunta valtoimenaan!
Se juuri onkin pahinta että asia saattaa olla tosi mielenkiintoinen, mutta sitä ei millään jaksa kuunnella kun sitä ei osata esittää. Harmittaa joskus! Itse politiikassa mukana olevana näen kaikenlaisia esiintyjiä, ja on todella ilo kuunnella hyvää esiintyjää. Harmittaa vain joskus että “väärällä” puolueella on se hyvä esiintyjä joskus eikä omalla! 🙂