Kahden Jarin nimi on noussut esiin silloin tällöin, kun olemme kyselleet ihmisiltä kommentteja omista nettisivuistamme. Miksi herrojen nimet ovat muuttuneet termeiksi, joilla kuvataan tietynlaista viestiä tai tapaa viestiä?

Olen lukenut yhden Jari Sarasvuon kirjoittaman kirjan: Myynnin korkeajännitys. Olen kuunnellut hänen luentojaan pari kertaa. Olen lukenut kaikki Jari Parantaisen kirjat ja ollut kerran hänen seminaarissaan. Kaikista voin sanoa lähes pelkästään positiivista.

Sarasvuo on tietenkin näistä kahdesta huomattavasti tunnetumpi. Ymmärrettävästi, sillä mies sentään oli pitkään keskeinen hahmo yhdessä suomalaisen televisiohistorian suosituimmista ohjelmista.

Parantainen on puolestaan moneen otteeseen kertonut kammoavansa kameran edessä esiintymistä, joten TV:ssä häntä ei ole juuri näkynyt. Eikä jälkimmäinen ole muutenkaan juuri median valokeilassa keikkunut.

Sen sijaan Parantainen on kiistatta gurun maineessa markkinointiväen ja etenkin sissimarkkinointiväen keskuudessa. Hänen oppejaan ammentavat etenkin aloittelevat yrittäjät.

Sarasvuo on kirjoittanut ja puhunut paljon myynnistä, mutta myös asenteesta, motivaatiosta ynnä muusta. Kun Sarasvuon puheita kuuntelee, taustalla kaikuvat J Douglas Edwards, Zig Ziglar, Tom Hopkins, Brian Tracy.

Parantainen on puolestaan kirjoittanut massiiviset määrät markkinointiin ja mainontaan liittyvää materiaalia. Kun lukee Parantaisen tekstejä, rivien väleistä kurkistelevat Claude Hopkins, David Ogilvy, Gary Halbert, Dan Kennedy.

Yhteistä näille herroille on se, että he ovat lukeneet, kuunnelleet ja katselleet valtavat määrät kirjoja, nauhoituksia ja videoita. Heillä on ollut valtava into oppia lisää asioista, jotka innostavat heitä.

Sanotaan, että jos luet mistä tahansa aiheesta kymmenen kirjaa, voit ryhtyä kutsumaan itseäsi asiantuntijaksi, sillä silloin tiedät asiasta taatusti enemmän kuin 99 % ihmisistä. Jarit ovat lukeneet huomattavasti enemmän kuin kymmenen.

Tämä ei tietenkään vielä takaa päätymistä minkäänlaisen lahkon johtajaksi. Sen nämä herrat ovat tehneet olemalla ensimmäisiä, jotka ovat tuoneet oppimansa laajojen joukkojen tietoisuuteen täällä Suomessa.

Mutta onko termiksi päätyminen sitten etu vai haitta?

Ainakin herroille itselleen siitä on varmasti hyötyä, mutta koko Suomen kannalta ei. Ongelma on nimittäin siinä, että sarasvuolaisuus ja parantaislaisuus ovat sanoja, jotka heitetään ilmoille hieman halveksivaan sävyyn.

Vaarana on, että heidän opetuksensa unohdetaan. Jari Sarasvuo oli puhumassa Tampereella hotelli Rosendahlissa, ja eräs tilaisuuteen osallistunut kritisoi tunnin luentoa näin:

Viesti oli aika lailla se, että jos myyjä tekee nyt kaksi myyntikäyntiä päivässä ja määrä nostetaan neljään, tulee enemmän kauppaa.

Totta, henkeäsalpaava sisältö puuttuu, mutta ei viestissä silti mitään vikaa ole. Kaikkihan tietävät, että se pitää paikkansa, mutta silti myyjät tekevät vain sen kaksi myyntikäyntiä päivässä. Eikö kritisoinnin sijaan kannattaisi miettiä keinoja tilanteen muuttamiseen?

Parantaisen kohdalla taas toteutuu se neuvonantajien ja puhujien tyypillinen tilanne. Kuulijat kehuvat ideoita mahtaviksi, mutta eivät kuitenkaan toteuta niitä. Parantainen saarnaa esimerkiksi erilaisuuden tärkeydestä.

Moni yrittäjä nyökyttelee päätään, mutta tekee silti juuri niin kuin kaikki muutkin alalla tekevät.

Mikä tahansa neuvo tai vinkki on täysin turha, jos se ei johda toimintaan. Mikä tahansa neuvo tai vinkki on täysin turha, jos se johtaa väärään toimintaan. Jos keskityt neuvon antajaan etkä neuvoon, et koskaan saa hyvistäkään neuvoista mitään irti.