Olin vielä yläasteen puolivälissä vahvasti sitä mieltä, että kirjoittaminen ei kuulu minun vahvuuksiini. Toisaalta ainekirjoitus ei aiheuttanut pelkojakaan, mutta sitten yllättäen eräällä äidinkielen tunnilla opettaja kehui ainettani.
Innostuin kiitoksista niin paljon, että ryhdyin oikeasti miettimään, mitä kulloiseenkin koulutehtävään kirjoitan.
Myöhemmin samainen opettaja sanoi, että kysymysotsikoita ei saa käyttää. Otin onkeeni, ja välttelin niitä hyvän aikaa.
Kunnes sitten otsikoin erään aineen: ”Miksi aineen otsikossa ei saa käyttää kysymystä?” Palaute oli yllättävä.
Maailma on täynnä mustavalkoisia ohjeita siitä, miten jotakin asiaa saa tehdä ja miten ei. Monesti säännöt ovat pitkän kehitysprosessin tulosta ja siten ihan päteviä, mutta lähes yhtä usein kummallisia päähänpinttymiä, joiden arvo on osapuilleen nolla.
Kysymysotsikon kielto kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Miksi? Koska otsikolla on yksi ainoa tehtävä ja sen toteuttamisessa kaikki keinot ovat sallittuja.
Otsikko toki harvoin on tehtävänsä kanssa yksin. Kuvat, värit, taitto ovat omalta osaltaan auttamassa tavoitteen saavuttamisessa, mutta todella hyvä otsikko menestyy myös ilman niitä.
Jokainen otsikkosi ei tietenkään voi olla tällainen supertekijä, mutta jatkuvalla harjoittelulla pääset varmasti hyvälle perustasolle. Perustasolta huipulle on enää lyhyt hyppäys.
Mutta mikä se otsikon ainoa tehtävä sitten on? Otsikon ainoa tehtävä on saada ensimmäinen virke luetuksi.
Myös ensimmäisellä virkkeellä on yksi ainoa tehtävä: saada toinen virke luetuksi. Ketju jatkuu niin kauan, kunnes lukijan vakuuttava lupaus tai tarjous on tullut tarpeeksi selvästi kerrotuksi ja perustelluksi ja on ohjattu lukija oikeaan paikkaan tekemään tilausta tai ottamaan yhteyttä.
Kuulostaa niin kovin helpolta, mutta sitä se ei välttämättä ole. Harjoitella silti kannattaa, sillä hyvin muotoillulla tekstillä saat lukijasi pysymään tekstisi mukana pitempään. Mitä pidempään hän lukee, sitä todennäköisemmin hän ostaa tuotteesi tai palvelusi.
Olin nuorempana melkoinen näsäviisastelija. Joku minut tunteva tosin saattaisi sanoa, että ominaisuus ei ole kadonnut minnekään, ei välttämättä edes heikentynyt.
Kirjoitin aineeseeni, että otsikossa ei saa käyttää kysymystä, koska joku saattaisi kiinnostua aineen sisällöstä ja lukea sen.
Valitettavasti opettaja ei tarttunut syöttiin, vaan merkitsi vain punakynällä virheet ja palautti paperin. Hän ei huomauttanut edes otsikosta, joten luulenpa, että kielto kumpusi valtavasta määrästä kysymysotsikoita edellisellä ainekirjoituskerralla.
« Kuinka aloittavaa yrittäjää kohdellaan osa 3 – Kaupparekisteri | Myyjä, jääkö kauppa tekemättä? »