Huonoille asiakkaille kannattaa antaa lähtöpassit, mutta tietämättäsi voit tehdä niin myös hyville. Jos et ole tarkkana, saatat hyvää tarkoittaen kehottaa uutta asiakasehdokasta päättämään päivänsä. Se ei varmaankaan tee hyvää bisnekselle.
Takavuosina isossa päivälehdessä oli artikkeli, jossa ”asiantuntija” totesi, että ulkomaalaisille asiakkaille kannattaa viedä lahjaksi jotain kotimaalle ominaista. Tästä innostuneena suomalaisyritykset työllistivät muun muassa puukkotehtaita ja koivunpahkaan kellokoneistoja virittäviä yrityksiä.
Tämä synnyttää väkisinkin kaksi ajatusta. Ensinnäkin, hyvä asiantuntija kantaa vastuunsa ja antaa riittävän tarkkaa tietoa. Toiseksi, vastuuta on myös kuulijalla. Kaikkea kuulemaansa tai internetistä lukemaansa ei kannata uskoa.
Liikelahjojen antaminen ulkomaalaisille asiakasyrityksille on aina mahdollisuus!
Se on joko mahdollisuus luoda tai parantaa asiakassuhdetta tai se on mahdollisuus pilata kaikki – joko heti asiakassuhteen alussa tai sitten myöhemmässä vaiheessa. Mistä sitten tietää, mitä, missä ja milloin omalle asiakkaalleen pitäisi antaa?
Alussa mainittu asiantuntija oli periaatteessa oikeassa yleisellä tasolla. Jos mitään muuta lahjaa ei keksi, omasta maasta tai jopa omasta yrityksestä kertova tuote on sopiva lahja. Ja sitten tulee iso MUTTA. Se mutta tarkoittaa sitä, että maakohtaisia eroja löytyy valtavasti. Kaikkiin tilanteisiin suomalaiset lahjat eivät sovi.
Aasialaisille asiakkaille ei sovi antaa lahjaksi puukkoa tai kelloa. Muuten otat riskin kehottaa esimerkiksi japanilaista asiakastasi tekemään itsemurhan, ja kellokin on tietyissä maissa symboli, joka mittaa jäljellä olevaa elinaikaa.
Myös väreillä ja kappalemäärillä on toisissa maissa suuri merkitys. Italialaisille asiakkaille ei saisi viedä esimerkiksi lintufiguureita, koska ne tuovat huonoa onnea.
Poikkeuksia löytyy silti aina, ja se tekee liikelahjan antamisesta joskus haastavaa. Kuulin eräältä asiakkaaltani, että hän vie aina Oiva Toikan lintufiguurin lahjaksi italialaiselle asiakkaalleen. Hän on tuntenut asiakkaan monta vuotta ja tietää hänen keräävän kyseisiä lintufiguureita. Olen kuullut myös japanilaisesta, joka kerää muun muassa Iisakki Järvenpään puukkoja.
Oleellista asiassa on tietää, mihin maahan on menossa sekä tutustua kyseisen maan liikelahja- ja lahjanantokulttuuriin sekä muuhun business-etikettiin. On tärkeää tietää, onko väreillä ja kappalemäärillä kyseisessä maassa erityismerkitys tai voiko/pitääkö esimerkiksi kukkia viedä – ja jos voi, mitä kukkia.
Tässä aiheessa vanha sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee erittäin hyvin. Liike- ja asiakassuhteen alkuvaiheessa kannattaa pelata varman päälle ja maakohtaisilla pelisäännöillä. Poikkeavia ratkaisuja voit tehdä sitten, kun asiakas tulee tutummaksi ja saat enemmän tietoa hänen harrastuksistaan, mieltymyksistään ja perheestään.
Suomi elää viennistä ja vientiyrityksistä. Siksi on tärkeää luoda menestystekijät oikealla tavalla jo liikesuhteen alkuvaiheessa, eikä jatkossakaan saa tehdä liian isoja virheitä.
Tee pohjatyö kunnolla, tutustu kohdemaan tapoihin ja selvitä päättävistä tahoista se, mitä pystyt.
Kyse on arvostuksesta, kunnioituksesta ja välittämisestä! Aina liikelahjojen valinnasta alkaen…
Hyvä kirjoitus. Monesti käy juuri niin, että toiseen maahan mentäessä ajatellaan vain omasta näkökulmasta “tämä on varmasti mieleinen lahja koska se on hieno ja suomalainen” eikä osata ottaa toisen maan lahjanantokulttuuria huomioon.
Ensisijaisesti tulisi miettiä mitä liikelahjalla halutaan saavuttaa ja vasta sen jälkeen miettiä onko jokin kotimainen tuote sopiva ei.