Näin minä tekisin tänä viileänä marraskuun päivänä, jos olisin fysioterapeutti tai hieroja ja varauskirjani ei olisi aivan tupaten täynnä.
Ensimmäiseksi tekisin tai teettäisin sarjan, esimerkiksi 3-5 kpl, lyhyitä videoita siitä, miten tietotyöläinen voi helposti pitää niska-hartiaseutunsa edes kohtalaisessa iskussa. Lisäksi tekisin 2-4 videota siitä, miten puolison kannattaa hieroa hartioita, jotta siitä olisi todella apua.
Jokaisen videon alussa esittelisin itseni, ja jokaisella videolla olisi mukana joku tyytyväinen asiakkaani, jonka kanssa demonstroisin sanomani.
Jos minulla olisi nettiajanvarausjärjestelmä, jossa olisi kuponkitoiminto, tekisin muutaman uuden kupongin. Jos ajanvarausjärjestelmä puuttuisi, loisin yhden uuden sähköpostilaatikon sekä miettisin muutaman alennuskoodin itse.
Seuraavaksi loisin nettisivuilleni uuden sivun, jolla on helppo osoite ja jonne kaikki videoni tulevat näkyviin. (Jos et pysty tätä sivuillesi itse tekemään, olet valitettavasti valinnut väärän tekijän kotisivuillesi.) Tämän sivun tarkan osoitteen (eli URL:n) ottaisin talteen.
Sitten lataisin kaikki videoni YouTubeen, ja jokaisen videon kuvaustekstin alkuun liittäisin tuon äsken talteen ottamani URL:n, jotta kävijän olisi helppo klikata minun sivuilleni.
Videoni otsikkoon, kuvaustekstiin sekä avainsanoihin sisällyttäisin hakusanoja, joilla potentiaaliset asiakkaani tyypillisesti hakevat tarjoamaani palvelua netistä. Unohtamatta toki sitä, että otsikon ja kuvaustekstin täytyy kuulostaa järkeviltä, ei hakusanaoksennukselta.
Seuraavaksi liittäisin videot YouTuben tarjoamalla upotuskoodilla tekemälleni uudelle videosivulle omien sivujeni sisään. Sen jälkeen lisäisin sivulle sekä ennen videoita että niiden jälkeen ja myös sivupalkkiin joko oikealle tai vasemmalle puolelle tarjouksen.
Jos minulla olisi nettiajanvarausjärjestelmä, tarjouksen linkki johtaisi suoraan ajanvarauslomakkeelle. Jos järjestelmää ei olisi, linkki veisi erilliselle yhteydenottolomakkeelle, josta lähtevä viesti menisi aiemmin luomaani sähköpostilaatikkoon.
Jälkimmäisessä vaihtoehdossa minä soittaisin viestin lähettäjälle takaisin ja tarkka aika varattaisiin silloin. Näin käyttäjä voisi toimia asiassa myös aukioloaikojeni ulkopuolella. Muuten hän luultavasti unohtaisi koko jutun.
Tarjoustekstissä kerrottaisiin, että edun tai alennuksen saa vain, jos tietää alennuskoodin. Alennuskoodi kysyttäisiin lomakkeella.
Seuraavaksi tekisin pienen mainoslehtisen, jossa pääasiana olisivat videoni. Siis toisin sanoen viestini olisi, että näin hoidat jumiutuneita hartioita itse. Lehtisessä olisi isolla luomani videosivun osoite.
Lisäksi lehtisessä olisi se sama tarjous, joka on esillä videosivullani. Tarjoustekstin yhteydessä olisi videosivun osoite uudestaan sekä alennuskoodi, jolla tarjouksen voisi lunastaa.
Tekisin lehtisestä kaksi eri versiota, ja laittaisin niihin eri alennuskoodin. Sitten jakaisin molempia lehtisiä 500 kpl siten, että suunnilleen joka toiseen luukkuun toinen ja joka toiseen luukkuun toinen. Näin pystyisin vertailemaan viestien toimivuutta.
Seuraavaksi jakaisin eri alennuskoodin kaikille yritykseni Facebook-tykkääjille. Nettisivullani olevaan tarjoustekstiin lisäisin, että jos lukija ei ole saanut omaa alennuskoodiaan, hän saa sen heti, kunhan vain käy tykkäämässä yrityksestäni Facebookissa.
Näin minä tekisin tänä viileänä marraskuun päivänä, jos olisin fysioterapeutti tai hieroja ja varauskirjani ei olisi aivan tupaten täynnä. Mitä sinä tekisit?
« Kirjanurkka: Asiakaspalvelun pikku-jättiläinen | VeRraton VeRkkokauppa »
Monen fysioterapeutin, hierojan ja parturi-kampaajan kohdalla olen törmännyt usein seuraavaan paradoksiin:
Yrittäjä tekee hommia vuokratuolilla ja ei koe omaa markkinointia tarpeelliseksi, koska vuoratuolinantaja hoitaa “markkinoinnin” eli lisää nettisivuille tiedotteen siitä, että heillä nyt on tällainenkin palvelu olemassa.
Vuokratuolin antajaa taasen ei kiinnosta pätkääkään tehdä aitoa markkinointia vuokratuolilaisen puolesta, koska vuokratuolinantajan näkökulmasta vuokratuolilainen on yrittäjä, joka saa hoitaa oman asiakashankinnan siten kuin parhaaksi näkee. Tai ei näe. Jos asiakkaita ei riitä vuokratuolilainen lopettaa toiminnan kannattamattomana ja vuokratuolinantaja etsii uuden “uhrin”.
Paradoksin synnyttää usein se, että vuokratuolinantaja antaa ymmärtää, että he hoitavat markkinoinnin. Ja luultavasti vuokratuolinantaja monesti uskoo itsekkin tekevänsä “parhaansa” asian eteen.
Totuus lienee jotakuinkin lähellä sitä, että vuokratuolinantajan pihistellessä markkinoinnissa kusee hän tietämättään omaan nilkkaansa ja maksaa moninkertaisen summan siitä, että saa olla usein etsimässä uusia vuokratuolilaisia, mikä maksaa sekä rahaa, että työaikaa ja tietenkin kustannukset siitä, kun vuokratuoli on tyhjänä.
Yhden tyhjän vuokratuolipaikan kustannus on äkkiä minimissään 1000 € / kk varsinkin jos huomioidaan rekrytointiin kuluvat resurssit.
Jos minä olisin vuokratuolilla yrittäjänä, en luottaisi pätkääkään siihen, että kiinnostaako vuokratuolinantajaa riittävästi oman yritykseni markkinointi.
Super hyviä juttuja. Sydämmellinen kiitos. Kiitollisuus Tuplaamolle.