Hyvät ja huonot uutiset on hauska, mutta myös äärimmäisen opettavainen ohjelma. Yleensä opetukset liittyvät käsiteltäviin uutisiin, jotka perustuvat usein tieteen uusiin löytöihin. Eräässä jaksossa tapahtui kuitenkin jotain sellaista, josta jokaisen markkinoijan täytyy ottaa opiksi.
Jos et ole koskaan katsonut Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaa, tässä idea lyhyesti:
Kaarevan pöydän ääressä istuu viisi kommentaattoria sekä ohjelman vetäjä Henkka Hyppönen. Hyppönen esittelee ohjelman aikana yleensä viisi eri uutista.
Jokaisen uutisen kohdalla paneeli kommentoi uutista hauskasti ja välillä vähän vakavamminkin. Keskustelun päätteeksi jokainen panelisti arvioi, onko uutinen hänen mielestään hyvä vai huono. Lopuksi paljastetaan, mitä suomalaiset ovat vastanneet samaan kysymykseen aiemmin kyselytutkimuksessa.
Yleensä valtaosa panelisteista on kohtuullisen hyvin kärryillä siitä, mitä mieltä kansa on. 15.10.2014 lähetetyssä ohjelmassa kävi kuitenkin niin, että kun kaikki panelistit pitivät erästä uutista hyvänä, etukäteen tehdyssä kyselyssä 57 % suomalaisista piti sitä huonona. Sekä paneeli että studioyleisö hämmästyivät suomalaisten kannasta.
Siis kaksi tilannetta:
- Kyselytutkimus, luultavasti puhelimitse: 57 % piti uutista huonona
- Ohjelman nauhoitus: 100 % piti uutista hyvänä
Toistin ohjelman nauhoituksessa tapahtuneen pääpiirteittäin Tuplaamo Livessä, ja 15 ihmisestä kaksi piti uutista huonona. Siis noin 13 %. Ei siis lähellekään alkuperäisen kyselytutkimuksen tulosta.
Käsiteltävä uutinen koski New Yorkin korkeimmassa oikeudessa esillä olevaa tapausta, jossa asianajaja vaatii simpanssille ihmisoikeuksia. Ilman taustatietoja ihmiset eivät siis olleet valmiita edes harkitsemaan asiaa, mutta mitä sitten tapahtui ohjelmassa – ja TuplaamoLivessä – että tulokset olivat niin erilaiset?
Tapahtui tarina. Sen kertoi Hyppönen.
Yhdysvalloissa asui aikanaan Washoe-niminen simpanssi, jolle opetettiin 1960-luvun lopulla 350 viittomakielen sanaa. Vuonna 1982 yksi simpanssin hoitajista oli hieman pidempään poissa ja kun hän tuli takaisin, Washoe mökötti. Hoitaja, Kat, tiesi Washoen menettäneen aikanaan kaksi poikastaan, ja siksi hän kertoi Washoelle syyn poissaoloonsa. Hän viittoi: ”Vauva kuoli”.
Washoe käänsi katseensa maahan, käänsi sen sitten Katiin ja viittoi: ”Itkee”. Myöhemmin, kun Kat oli lähdössä, Washoe viittoi: ”Please Person Hug”. Hän siis halusi halata Katia.
Kuultuaan tarinan jokainen panelisti ja studion katsomossa istuva olikin jo kääntynyt sille kannalle, että simpanssien ihmisoikeudet olivat vähintäänkin tutkimisen arvoinen asia.
Jos sama porukka olisi keskustellut tunnin tai vaikka kaksi niistä faktoista, joita asiaan liittyy – DNA-eroista, älykkyydestä, taidoista, käyttäytymisestä, karvoista ja karvattomuudesta – ja vieläpä selkeästi sillä asenteella, että kyseessä on hyvä uutinen, he eivät olisi päässeet samaan vakuuttavuuteen kuin Henkka yhdellä minuutin mittaisella tarinalla.
Tarinoiden voimasta puhutaan paljon, mutta konkreettisia näytteitä ja mitattuja tuloksia on vaikea löytää. Nyt ne näytettiin valtakunnan verkossa kaikelle kansalle.
Näiden tulosten edessä ei kannata pullikoida. Tee kaikkesi, jotta pystyt kertomaan mieleenpainuvia ja koskettavia tarinoita markkinoinnissasi.
P.S. Jos Hyvät ja huonot uutiset kolahtaa, kannattaa ehdottomasti tutustua myös Stephen Fryn vetämään BBC:n ohjelmaan QI. Löydät jaksoja pilvin pimein YouTubesta.
« TuplaTurinat – joulupakko, email-teesi ja palvelun paluu | TuplaTurinat – halvempi, innostus ja Jukan aamupalakoe »