Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjan rahoituskohu on puhuttanut ministeritasoa myöten. Lakimuutoksia vaaditaan. Toki laki voisi olla suopeampikin, mutta ei sitä tarvitse tämän takia muuttaa.
Yli 16 000 tykkääjää, tai kuten he niitä kutsuvat, oppilasta, kerännyt Facebook-sivusto Senja opettaa antaa aivan uudenlaisen näkökulman ruotsin kieleen. Tunnelma lähentelee karnevaalia ja sellaiseen ei juuri törmää kielten opiskelussa. Eipä siis ihme, että moni tykkää.
Ilosta kupli myös kirja, jonka rahoitus päätyi ihan poliisille asti. Kyse oli maailmalla suosiota saaneesta joukkorahoituksesta, jossa yksityiset ihmiset antavat jonkin tuotteen valmistamiseen rahaa. Vastineeksi he yleensä saavat levyn tai kirjan itselleen tai nimensä elokuvan lopputeksteihin.
Senjan tapauksessa poliisihallitus tulkitsi rahoituksen rahankeräykseksi, johon tarvitaan lupa. Ongelmaksi muodostui se, että ihmiset saattoivat päättää itse antamansa summan. Euron antaneet saivat vastineeksi kiitoskirjeen, joka poliisin mielestä ei ollut kaupankäyntiä, vaan kyse oli lahjoituksesta.
Kirjan tekijät käyttivät projektissa Kickstarter-palvelua, josta löytyy kourallinen suomalaisia projekteja. Parhaiten niistä on onnistunut Wish Bros, joka keräsi Wishbone-tuotteensa kehittelyyn lähes 30 000 taalaa. Tämä keräys meni poliisinkin mielestä kuten pitikin.
Kun siis on tarkkana, Kickstarterinkin kautta homma onnistuu laillisesti, mutta varman päälle pelaavalle löytyy toinenkin tapa. Tähän toki tarvitaan yritys. Jos itsellä ei sellaista ole, varmasti kuvioon löytyy joku kumppani.
Ratkaisu on lahjakortti.
Jokainen yritys saa myydä lahjakortteja omien tuotteidensa tai palvelujensa ostoa varten. Ostaja saa määritellä lahjakorttinsa arvon vapaasti, ja korttiin ei tarvitse määritellä edes viimeistä lunastuspäivää.
Rahat kolahtavat firman tilille heti, ja ostaja itse päättää, käyttääkö lahjakorttiaan koskaan.
Joukkorahoitukseen liittyy olennaisena osana toki myös se, että jos projekti ei saa tarpeeksi rahaa, jää se toteutumatta ja rahat palautetaan antajille. Kun yritys joutuisi maksamaan noista lahjakorteista arvonlisäverot, rahojen palautustilanteessa firma kärsisi alv-tappion. Riippuen tietenkin alv-kaudesta ja palautushetkestä.
Tähänkin on ratkaisu. Lasku. Yritys voi valita, antaako asiakkaiden ostaa tavaroita laskuun. Yritys saa lähettää laskun ihan milloin haluaa. Tai jättää lähettämättä. Jos siis alv-tappio pelottaa, ota rahoittajilta lahjakorttitilaus, mutta lähetä lasku vasta, kun tarvittava summa on kasassa.
Kyllä, joku voi jättää maksamatta, mutta kumpi lopulta painaa vaakakupissa enemmän – se, että saat projektisi kokonaan tai lähes kokonaan rahoitettua vai se, että muutama rahaa luvannut jättääkin laskunsa maksamatta?
Senjan kohtalo harmittaa. Toivoisin itsekin, että uusi rahoitustapa saisi laillisen muodon. Lakimuutosta ei silti tarvitse odotella, kun vain hieman soveltaa vanhoja työkaluja.
« Kokemusta rikkaampi | Vieraskynä: Viisi asiaa, jotka myyjä voi oppia taikurilta »