Tuttuni Janne on iloinen karavaanari. Tuo teiden kauhu ajeli lomamatkallaan pohjoisesta kohti Sotkamoa, kun auton turbo päätti irtisanoa sopimuksensa Posiolla.

Turbon ei tarvinnut minuuttejakaan jäähtyä, kun paikalle tulee viereisen talon isäntä, joka kysyy, voiko olla avuksi. Saman tien paikallisen hinausyrittäjän numero kädessään tuttuni soittaa yrittäjälle.

Yrittäjä oli juuri lähdössä tammukoita narraamaan, mutta lupasi tulla heti paikalle. Yrittäjä toi lainaksi samalla oman autonsa, jotta Janne saattoi vetää vaununsa Posiolle. Olipa yrittäjä vielä soittanut paikalliselle huoltamolle ja saanut auton jonon ohi heti maanantaille korjaukseen.

Yrittäjä tarjosi vaunupaikaksi omaa pihaansa ja pyysi lähtiessään soittamaan, jos mitenkään voi olla avuksi.

Pari päivää myöhemmin toinen samanlainen tarina iski silmiini toisen tuttuni kertomana. Ajattelin hetken, että onkohan kyseessä joku sosiaalisen median salainen hyvyyden kampanja. Ei ollut.

Useat ihmiset kommentoivat Jannen Facebook-seinällä tätä tapausta hiukan kyynisesti; kyllä pohjoisessa ihmiset välittävät, mutta eivät etelässä.

Mietiskelin usean päivän tätä asiaa, ja totesin, että kyllä, valtaosa tapaamistani ”pohjoisen” ihmisistä välittää ja haluaa auttaa ja palvella toista. Siihen täällä etelässä harvemmin törmää.

Tien päällä näkee usein, kuinka auto konepelti ylhäällä ei saa edes jarruvaloa vilkahtamaan ohikiitävissä autoissa. Harva tosin pystyy enää autoja pientareella korjaamaan, mutta voisihan aina kysyä, tarvitseeko kyytiä, puhelinta, lämmintä odottelutilaa.

Etsin eilen paikkaa, jossa voisin ruokkia 40 nälkäistä motoristia keittolounaalla. Soitin mielenkiintoiseen paikkaan, jossa on satama, luonnonkauniit maisemat ja luonnollisesti grilli-kahvio, joka myy veneilijöille palveluita.

Ystävälliseen tiedusteluuni mahdollisuudesta saada keittolounasta vastaus oli kylmä ei. ”Meillä on vaan grilliruokaa.” Kysyessäni, tietääkö hän lähiseudulta yritystä, joka voisi palvelun tarjota, vastaus oli taas jäätävä: ”En tiedä.”

Jannen tarinasta voi löytää montakin opetusta. Epäonnisen matkailijan kiitellessä pelastajaansa yrittäjä vastasi toimivansa aina niin, koska toivoisi vastaavassa tilanteessa häntäkin autettavan. Aika suoraan raamatusta, vai mitä.

Jokainen meistä, yksilöinä ja yrittäjinäkin, voisi pitää tämän asian mielessä. Tee toisille niin kuin haluaisit toisten tekevän sinulle, vapaasti lainattuna.

Asiakasta voi auttaa monellakin tapaa. Jos sinulla ei ole tarjota keittolounasta tai palvelua hyllystä, niin mieti, voisiko sinun verkostostasi joku auttaa. Vaikka et juuri sillä hetkellä saisikaan kauppaa, tulee asiakas seuraavan kerran takaisin taatusti sinun luoksesi.

Kun palvelet asiakasta hyvin ja teet aina vähän enemmän kuin asiakas odottaa, sinulta tuskin tingataan hintaa. Kysyin Jannelta, että tinkasitko hinnoista. Vastauksena tuli hymynaama ja teksti: ”Ei tarvinnut.”

Janne sai auton kuntoon. Siihen tarvittiin toki vielä Jannen pirkanmaalaista verkostoa, jotta uusi turbo saatiin Matkahuollolla Posiolle. Kuljetusyrittäjä Antero kävi vielä kertaalleen tarkistamassa, että kaikki on kunnossa, ja tonttejakin kuulemma Posiolta löytyy, jos on tarvetta.

Otetaanhan etelän miehet ja naiset mallia kuljetusyrittäjä Anterosta ja kaikista teiden ritareista. Pysähdytään välillä auttamaan lähimmäistä, ja autetaan niitä asiakkaitakin löytämään palveluita.

Ne, jotka ajavat avuntarvitsijan ohi, seisovat kohta yksin tienvarressa.

Harrasta sinäkin markkinointia, joka on kirjoitettu jo aikaa sitten. Annetaan hyvän kiertää.

PS. Osa tekstistä on lainattu yrittäjä Janne Vuorisen seinältä hänen luvallaan.
Jannen pelastajana toimi kuljetusyrittäjä Antero Huovinen Posiolta.
Turbon Posiolle toimitti Heikki Hakala / Hakala Yhtiöt.