Meille toistellaan ja me toistelemme itse – toisillemme ja itsellemme – että meidän pitäisi käyttää oman kylän yritysten palveluita. Miksi ihmeessä meidän pitäisi?
Meidän pitäisi käyttää lähipalveluja, koska muuten ne katoavat kokonaan. Mitä sitten? Onko minun hyvää hyvyyttäni valittava heikommasta valikoimasta kalliimpi tuote? Vain siksi, että kauppa mahdollisesti säilyisi kotikulmilla?
Anteeksi nyt vaan, mutta tuo perustelu ei riitä.
Mutta entä verotulot? Jos kotikylän raitin putiikit lopettavat ja kannan rahani isolle kirkolle, kotikunta näivettyy. Palvelut heikkenevät, ja kohta tienoolla asuu vain vanhuksia.
Myönnetään, uhkailu aiheuttaa pieniä tunnontuskia, mutta minä en tuota kehitystä voi yksin kääntää. Lisäksi se tärkein puuttuu, henkilökohtainen motiivi.
Moni sanoo, että pienissä paikallisissa liikkeissä saa parempaa palvelua. Kun se vain pitäisikin paikkansa.
Kun kuuntelee kymmenen minuuttia myyjän henkilökohtaista puhelua ja sen jälkeen ei oota perustuotteen kohdalla. Kun asiakaspalvelijan katsellessa huolestuneena tiskin takaa ähkii lastenvaunujen kanssa sisään liikkeeseen ovista, jotka aukeavat mahdollisimman hankaliin suuntiin ja joiden pumppu siirtäisi pysäköidyn auton tieltään. Kun kuuntelee myyjän kehuvan toiselle asiakkaalle saappaita todella hyvin istuviksi, vaikka vetoketju ei mahdu nousemaan edes puoleen väliin. Silloin muistuvat mieleen ne kerrat, kun sai isossa liikkeessä oikein mukavaa palvelua.
Ymmärrän, että pieniä yrittäjiä ahdistaa suurten ylivalta. On tuskallista, kun ei pysty kilpailemaan sen paremmin hinnalla kuin valikoimalla. Ja mitäs sitä palvelemaankaan, kun asiakas hakee saman tuotteen sitten kuitenkin halvemmalla Gigantista.
Tuska käy kimppuun, mutta se ei poistu syyllistämällä asiakkaita. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että tulen liikkeeseesi ”pakotettuna”. Saatan ostaa jotakin, mutta tuskin tulen toista kertaa.
Jos haluat minut pitämään yritystäsi pystyssä, tarjoa minulle jotakin poikkeuksellista. Jotakin sellaista, jota isot liikkeet eivät pysty tarjoamaan tai jonka eteen ne eivät halua nähdä vaivaa.
Rakenna liikkeessäsi vierailemisesta sellainen kokemus, että en enää voisi edes kuvitella meneväni geneeriseen ketjumyymälään keskelle ruuhkaisaa kauppakeskusta. Ole jotakin, mitä ne eivät koskaan pysty olemaan.
Ole persoonallinen, ja ole sitä ylpeästi.
Ei se ole vaikeaa, mutta on se työläämpää kuin yleisönosastoille ja keskustelupalstoille kirjoittelu. Työläämpää ja paljon, paljon hauskempaa.
« World Vision spämmää | Jos olisin kiinteistövälittäjä, tekisin näin »