Ystäväni äkillinen poismeno pysäytti minut ajattelemaan omia arvojani ja elämää ympärilläni. Meillä oli tapana viikottain vierailla Tammelantorilla syömässä silakoita ja juoda pullakahvit päälle.
Tapaamisissa pääasia oli keskustelulla elämästä, perheestä, työstä, siitä mitä päivittäin kohtasimme ja koimme. Ystävälläni oli harvinainen taito, jonka soisi meiltä kaikilta löytyvän. Kaikkien haasteiden, esteiden ja elämän mutkamäkienkin keskellä hän osasi suhtautua jokaiseen asiaan positiivisesti.
Jokainen hankaluus, jonka elämä eteen toi, oli vain haaste, joka oli mahdollista voittaa; kunhan vain muisti katsoa asiaa toiselta kantilta ja ajatella positiivisesti.
Tunnustan, olen itsekin sortunut niin yksityis- kuin työelämässäkin negatiivisuuteen ja sen levittämiseen.
Oli tilanne mikä tahansa, negatiivisuudella saa aikaan negatiivisuutta ja positiivisuudella saa kumottua negatiivisuuden.
Se on totta, että kun vaikeita asioita tulee paljon yhtä aikaa, niiden voittaminen voi välillä tuntua ylitsepääsemättömältä. Pilko ongelmat mahdollisimman pieniin osiin, ja aloita asioiden korjaaminen, kuten talon rakentaminen. Pienistä paloista rakennetaan perusta, jolle kestävä runko voidaan rakentaa.
Lupaankin parhaani mukaan yrittää kasvaa ihmisenä ja edesauttaa positiivista ajattelua.
Yritäthän sinäkin…
Petterin muistolle ja ystäville.
Pasi
« Seitsemän vinkkiä seminaariin | Mainonta ja markkinointi painivat eri sarjassa »