Sydämeni vuotaa verta. Joudun kehumaan Tampereen Tapparaa. Onneksi kyse on vain markkinoinnin suitsutuksesta.
Asetuin Pirkanmaalle vasta vuonna 2001, mutta Tampereen Ilvekselle sydämeni on sykkinyt jo 25 vuotta. Kaapista löytyy kaksi lippua, viiri ja Jukka Tammen pelipaita, jotka ovat tosin viime vuodet keränneet lähinnä pölyä.
Jokaiselle ilvesläiselle Tappara tarkoittaa kaikkea pahaa, vaikkakin Tapparan mestaruusjuhlissa keväällä 2003 nähtiin aika paljon myös keltamustia takkeja. Joka tapauksessa naapurin kehuminen ei ilman tuskaa onnistu. Nyt joudun sen tekemään.
Maanantaina Tappara julkaisi aivan uuden kausikortin SM-liigan kevätkaudelle. Porkkanakortti-niminen lärpäke sisältää vallattoman takuun – jos joukkue konttaa, katsoja ei maksa mitään!
Kaiken kruunuksi liput maksetaan jälkikäteen!
Idea on loistava. Ensinnäkin tuote on taatusti erilainen, joten se erottuu. Se sisältää reilun lupauksen ja tuo aivan toisenlaista mielenkiintoa peleihin. Jos opiskelijajannun tili kumisee tyhjyyttään, hänhän voi käydä kannustamassa vierasjoukkueita, jotta ei tarvitsisi maksaa lipusta.
Erinomaiset ideat ovat harvoin – jos koskaan – täysin turvallisia, ja riskinsä on Porkkanakortissakin.
Puristavatko pelaajat entistä tiukemmin mailaansa, kun kyse on joka ilta muustakin kuin sarjasijoituksista? Entä jos kortin tilaajat jättävätkin maksamatta? Entä jos fanit vetävät herneen nenäänsä?
Nuo ovat juuri sellaisia kysymyksiä, jotka pysäyttävät valtaosan hyvistä ideoista neukkarin pöydälle. Onneksi Tapparassa on ollut riittävästä rohkeita ihmisiä ajatuksen toteuttamiseen.
Nostan siis Jofan korkealle naapurileirin innovaation edessä.
« Yhteistyön vaikeus | Ihmiskokeita osa II »Toivottavasti myös joukkueen kurssi kääntyy, niin ei tarvitsisi enää sääliä.